Mikkelistä lähtee alukesällä 2018 laajalla jakelulla "uuden kirkastetun brändin" olutnäytteitä olutblogistien ja -harrastajain arvioitavaksi; ja hyvinhän siinä ei käynyt.
CEO Jussi Laukkanen antaa svengaavassa videohaastattelussa mikkeliläistuotteiden raikastumislupauksen.
Kuuman kaljakesän 2018 päätteeksi kenkää Malmgårdin Panimon perustajajäsenelle Markku Pulliaiselle ja kollegalleen Stefan Nymanille, molemmat myös panimon omistajia. Parivaljakko ei tainnut olla CEO:n mieleen; olivat jopa kahtena kesänä kutsuneet Kusettajan Helsingin Craft Beer -festivaalille Malmgoordin toimitsijalätkä kaulassa.
Valtakunnan pääkaupungin cräft-kaljaskenen painopiste on jo pitkään jo ollut Pitkän sillan pohjoispuolen KSS-linjalla (Kallio-Söörnääs-Suvilahti). Historian pyörän pyöriessä tätä vauhtia, nähtäväksi jää, kuinka, josko enää mitenkään, Bryggeri ja Sori pysyvät mukana kuvassa auringon laskiessa... Lohduttoman ja aution hylkysyrjän Birriä, Ohranaa, Bruuveria, Suomenlinnaa, mitäheitänyt olikaan, tuskin muistaa enää kukaan...
KSS-vyöhykkeen svengaavien cräft-pörräysmestojen hanoihin pääsystä ja pintaliito-,konttorirotta- ynnä pörssirosvoasiakkaidensa suosiosta ei kuiskivain peräkorpein, viheliäisten pöpelikköin ja aavain turvesoiden paskantamoiden kannata edes haaveilla!
Lopuksi, Kusettaja rohkenee ennustaa, että tultiinpa ja mentiinpä siellä Söörnäisten rantatien toisella puolella miten hyvänsä, Stapan makoisat 40-vuotiskaljat juodaan Suvilahden arkkitehtoonisesti arvokkaassa jugend-atmosfäärissä Stapakan terassilla heinäkuussa vuonna 2038.
Saimaan Juomatehdas ja sittemmin sen seuraaja Saimaa Brewing Company on edellisen toimitusjohtajansa luotsauksessa, vuodesta toiseen, väen vängällä uskotellut ja opettanut kuluttajille, että "Suomen palkituimmat oluet" ovat pahvisen tunkkaisia. Ihmtellä sopii, miten ja keille ne on vuodesta toiseen saatu juotetuksi!
Arden ja Kusettajan tämänkertaisen yhteisen maistelusession perusteella tuo vakuutus ei alkuunkaan näytä toteutuneen; meno on jatkunut entisellään. Pitkäaikaisen edeltäjän antaman vakuutuksen lunastaminen on siis jäänyt uuden toimitusjohjan panimomestari Tuomas Markkulan hoteisiin.
Entä jos mikkeliläistuotokset ihmeen kaupalla vielä joskus raikastuisivat, kuinka reagoisivat Saimaan talonmakuun ja tunkkaisiin pahvikaljoihin totutetut kuluttajat, etenkin kotimaakunnassa?
Kuinka, josko mitenkään, reagoisivat raikkautta itsestäänselvyytenä oluelta vaativat valistuneet kuluttajat ja oluenystävät, jotka vuodesta toiseen ovat seuranneet tämän viheliäisen heikkolahjaiselta vaikuttavan paskantamon ja edellisen toimitusjohtajansa myötähäpeää herättävää pahvikaljakohellusta surkuhupaisine ja perättömine myyntipuheineen, niljakkaine brändipelleilyineen?
Onkohan aika, jo aikaa sitten, ajanut Saimaa Brewing Companyn ohi. Miksi ylipäätään kukaan valistunut kuluttaja ja oluenystävä ostaisi sen tuotteita, paitsi ehkä vahingossa, kun lähestulkoon mikä tahansa muu panimo on vuodesta toiseen tehnyt, ja tekee edelleen parempaa olutta.
Täällä Valtakunnan pääkaupungissa oli melkoinen ponnistus löytää mikkeliläistuotteet tämänkertaiseen Arden ja Kusettajan yhteissessioon, kaikkia ei kai löytynytkään. Jotakin Saimaa Brewing Companyn ja sen brändin arvostuksesta kertoo sekin, että kaupungin ykkösolutkauppa Ruoholahden K-Citymarket oli jo viime keväänä siivonnut hyllynsä tykkänään Saimaan tekeleistä! Lieneekö Bruuveri ainoa paikka, jossa Saimaata hanassa... Saimaa tosiaan kuulostaa täällä oluenystäväin ja -harrastajain keskuudessa pahvikaljoineen vitsiltä tai kirosanalta.
Saimaan ja sen edellisen toimitusjohtajan pahvisen tunkkainen perintö ei hevin unohdu, vaikka sitä nimen tahi brändin vaihdoksilla yritettäisiin peitellä. Mahtoiko nykyinen omistaja haukata paskaa mikkeliläisfirman ostaessaan ja toimitusjohtajan tuolloin valitessaan; tuotantolaitoksen ja brändin arvostus sekä jälleenmyyntiarvo ei liene vuosien varrella ainakaan kasvanut.
Kun, ja jos, IPA ymmärretään raikkaasti päällekäyvän humalafragranssin synonyymiksi, kuvan tölkissä IPAa on vain ulkopinnalla. Sisältö on, valitettavasti, pikemminkin pastöroitua tunkkaisuutta.
Keitä lienevät ja mitä ovat mahtaneet tavoitella tämän fakin tuhnun tulkinnan säveltäjä ja sovittaja, ovatko suunsa tuohesta. Saakeli vieköön, mikä siellä Keravalla mättää!?
Samaisessa jutussa todetaan niin ikään, että "tarinat ovat nykyisin yhä tärkeämpi osa kuluttajatuotteita". Melkoinen stoori, melkoista vedätystä tosiaan, koko aukeama. Arctic Blue Gin'in keksijät ja myyntimiehet Mikko Spoof ja Kimmo Koivikko myyvät kansainvälisillä markkinoilla tonic-veden ginissään aiheuttamaa samentumaa [ginissä !!!] "suomalaisen mustikkametsän aamu-usvana".
Jutun mukaan "Maaliskuussa 2018 Arctic Blue Gin valittiin Saksassa maineikkaassa World Spirits Awards -kilpailussa maailman parhaaksi giniksi ja maailman parhaaksi tislatuksi alkoholijuomaksi."
Siis: "maailman paras gini" ja "maailman paras tislattu alkoholijuoma" [!!!]
Tutkitaan tarkemmin tämän arvostetun World Spirits Awards -"kilpailun" nettisivua.
Luulisi siis Arctic Blue Gin'in "maailman parhaana gininä" ja "maailman parhaana tislattuna alkoholijuomana" hyppäävän välittömästi silmille!
"Kilpailun" Superstars 2018, supertähdet tulevat kuitenkin Saksasta, Itävallasta, Sveitsistä ja Karibialta! Missä on Arctic Blue Gin, saakeli vieköön!
Distilleries of the Year 2018 -luokituksen saa (113:sta osallistuneesta) kaikkiaan 32 tislaamoa. Niistä 23 saa "World-Class Distillery" -luokituksen, 5 saa "Master-Class Distillery"-luokituksen, 3 saa "Master Class" -luokituksen ja yksi saa hännän huippuna "Recommended Distillery" -luokituksen. Luokituksen saaneiden joukossa ei ole ainoatakaan suomalaista tislaamoa. Missä luuraa Arctic Blue Gin ja sen tekijä, saakeli vieköön!
Piii...itkästä "Participating Distilleries 2018" -listasta löytyy vihdoin ensimmäinen, yhden rivin maininta: "Nordic Premium Beverages (Finnland).
"Kilpailuun" osallistui 485 tislettä (113 valmistajalta 30:sta maasta), joista kokonaista 480 sai mitalin!
57 sai "Double-Gold 2018", siis tuplakultaa. Tästä "Double-Gold" -listasta löytyy toinen, yhden rivin maininta: "Nordic Premium Beverages, Chef & Chevalier's Arctic Blue Gin". Muita mainintoja Helsingin Sanomain Talousaukeaman "maailman parhaasta ginistä" ja "maailman parhaasta tislatusta alkoholijuomasta" ei löydy.
Arvostettuun "kilpailuun" osallistui siis 485 tislettä, joista 480 (98,96% !) sai mitalin!
57 (11,75%) sai tuplakultaa, "Double-Gold"; 312 (64,32%) sai kultaa[!!!], "Gold"; 131 (27%) sai hopeaa...
Tuplakultalistalla siis on, 57 muun joukossa, ilomantsilainen Nordic Premium Beverages, a.k.a. Hermannin viinitila ja Valamo Monastery Distillery, Arctic Blue Ginillään. Todettakoon, että samaisella listalla on kolme muuta giniä: WOB London Dry Gin, Elephant Strength Gin ja Styrian Dry Gin. Mikähän listan neljästä ginistä ja millä perusteella lienee se "maailman paras gini", puhumattakaan "maailman parhaasta tislatusta alkoholijuomasta".
Melkoinen on "kilpailu", kun lähes kaikki (98,96%) palkitaan, ja 64,32% kontestereista saa vähintään kultamitalin...
Todettakoon vielä, että tämän kaltaisia "kilpailuja" järjestetään maailmalla pilvin pimein. Tämä ei ole saksalainen "kilpailu", sillä sen järjestävä liikeyritys on itävaltalainen ja sen pääkonttori Bad Kleinkirchheimissa, Etelä-Itävallassa.
Tällaisten "kilpailujen" "palkinnot" ovat siis pikemminkin ostettavia "arvonimiä", joita yhdet yritykset myyvät ja toiset härskisti käyttävät mainonnassaan ja markkinoinnissaan; ostitpa minkä tahansa putelin kummalla pallonpuoliskolla hyvänsä, on etiketissään liuta mitaleita. Myös monet kansainväliset "olutkilpailut", joissa muutamat täkäläiset craft-panimotkin kehuvat menestyneensä, toimivat samalla periaatteella.
Kusettajalla on hyvä syy olettaa, että Alkon verkkokaupassa on jälleen ruuhkaa...!
Tästä oli unohtua, että samaisessa Helsingin Sanomain Talousaukeaman jutussa mainittiin siis jo maaliskuussa 2018 kertaalleen maailman parhaaksi giniksi palkitun Arctic Blue Gin'in tulleen viime torstaina palkituksi, ja tällä kertaa, "Aasiassa parhaaksi giniksi"...!!! Mikä firma, mikä "kilpailu"?! Samaisella järjestäjällä näyttää olevan Aasian byroo Taiwanilla...
Saimaa Brewing Co:n brygalla vaihdettiin luotsia lennossa, X- ja Y-alueen merenkulkututkat pyörivät vinhasti yössä ja usvassa, lumipyryssä ja aaltovälkkeessä... Panimomestari Tuomas Markkulasta CEO, jo oli aikakin; nyt, saakeli vieköön!, ruorikomentoja Hyvä Veli Tuomitz!
Mikkelissä kysellään tämän tästä, enempi suoraan tahi retorisesti, kuka, josko fakin kukaan tietää, miltä aito siideri, lainausmerkeissä tahi ilman, maistuu; menkää nyt saatana, ensivuorossa itse maistamaan! Lähden mielelläni oppaaksi.
Saimaa Brewing Co. pelasti jälleen, täydestä väijystä, Kusettajan tylsän päivän tarjoamalla makeat räkänaurut, mistä sydämelliset kiitokset Päämajakaupunkiin. Se oli kauniisti tehty!
Ikävä on yläkuvan "aitoa", lutuisen sympaattista ja taatusti nimensä veroista Crafty-siideriä, joka sittemmin attribuuteissaan liudentui "aidosti omenoista valmistetuksi" tjsp, ja nyt siis kylmästi kuopan reunalle päätynyttä, saakeli vieköön! Yes Yes, Da Da. Henkeä salpaavan nopeaa liikkeissään on siis nykyisin myös mikkeliläinen NKVD-henkinen brändipolitiikka henkilöstösellaisen ohessa.
Yes Yes, Classic Cider! By the way, might I possibly ask, in a very humble manner, where exactly does the proclaimed classicism lie? Pourquioi pas Oui Oui, a la manière normande...?!
Itse kukin tehköön omat johtopäätöksensä tölkin ulkopinnalle painetusta myyntihölperöstä. Sisältö oli sentään kuitenkin juotavaa ja lyö se kirkkaasti laudalta täkäläiset kilpailijansa, ne kaikenmaailman fakin esanssi-viinilitkut.
Joisitko mieluummin yläkuvassa olevaa, vai Saimaa Brewing Companyn aiemmin "aidoksi"[!!!] mainostamaa, nyttemmin kai "aidosti [?!] omenoista valmistettua", todellakin nimensä veroista, Crafty-siideriä?
Kuka kävi elokuussa 1944 pitkäpiimäisiä kulttuurikeskusteluja kenen ruotsalaisen kanssa kuvan virkapaikassaan ja jätti ylimmän esimiehensä kategorista käskyä uhmaten tämän stadin ehjäksi. Vastoin yleistä uskomusta, lähinnä mielipuolisen käskyn teknisen toteuttamisen mahdottomuuden eikä vähiten räjähdysaineiden ja pätevän ammattihenkilöstön puutteen takia. Sai jopa täkäläisen kunniamerkinkin.
Malmgårdin Panimon fuusioituminen kehnoista pahvikaljoistaan tunnetun Saimaan Juomatehtaan (sittemmin Saimaa Brewing Co) kanssa MBH-konserniksi herätti skenessä vilkkaan keskustelun ja spekulaatiot pernajalaispanimon ja sen kelpo oluiden kohtalosta. https://strasselberg.blogspot.com/2017/03/one-company-two-breweries.html
Syyspimeiden ja usvan myötä Malmgårdin Panimon bolsevisointi ja saimaalaistaminen on edennyt vauhdilla myös NKVD-tyyliseen puhdistukseen henkilöstössä, perustajista enää yksi on jäljellä...
Sikäli kuin Saimaa Brewing Co:n ja MBH-konsernin tavoite ylipäänsä on tehdä, rehdisti, laadukasta olutta, en voi oluenkuluttajana olla ihmettelemättä omistajan kärsivällisyyttä.
Tölkkien päälle painetut myyntipuheet ja sisältö ovat totuttuun mikkeliläiseen tapaan molemmat täyttä skeidaa; käymistuotteelta, erityisesti oluelta odotetusta raikkaudesta ja tölkkein ulkopinnan myyntihölperön kehumista amerikkalais-sitruksisista humalafragransseista ei ole tietoakaan! Molempien tölkkien pahvinen ja sulfidisen tunkkainen sisältö päätyi pääosin tiskialtaaseen. Saakeli vieköön, mitä kusetusta! Mikä siellä Mikkelissä vuodesta toiseen, aina vaan mättää!?
Näitä siis myydään pernajalaisen Malmgårdin Panimon oluina ja brändillä. Tölkeissä lukee pienellä präntillä:
Valmistaja/Tillverkare: Malmgårdin Panimo, 07720 Malmgård.
Valmistuspaikka/Tillverkad på: Saimaa Brewing Co, Mikkeli, Finland.
Kelpo oluistaan ja brändistään tunnettu pernajalaispanimo alkoi keväällä 2018 valmistuttaa oluitaan samaan MBH-konserniin kuuluvalla Saimaa Brewing Co:lla Mikkelissä (ent. Saimaan Juomatehdas), mikä ei toki jäänyt ilman laajaa huomiota, tunnettiinhan Saimaa Brewing Co laajasti luokattoman kehnoista, pahvisen tunkkaisista tekeleistään, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen...
Saimaa Brewing Co:n CEO Jussi Laukkanen antoi jo alkukesästä Mikkelin tuotantolaitoksen tekeleiden raikastumisvakuutuksen oheisen linkin takaisessa riemastuttavassa videohaastattelussa: https://olutposti.fi/vierailulla-saimaa-brewing-companylla/
Ensimmäisiä räntäsateita odotellessa näyttää edelleen kuitenkin siltä, että vastuu Saimaa Brewing Co:n surkuhupaisissa myyntipuheissa luvatuista raikkaista, sitruksisista ja milloin mistäkin trooppisen hetelmäisistä aromeista, ummista & lammista ynnä muusta hölynpölystä siirtyy savolaiseen tapaan tölkkien ja pullojen ulkopinnalle präntättyyn hölperöön uskovalle kuluttajalle.
Kuka, millä asiantuntemuksella, maulla ja moraalilla noita satuja vuodesta toiseen runoilee, melkoista pokkaa ainakin vaaditaan, lieneekö suunsa tuohesta. Muistaneekohan kukaan enää nimenvaihdosta edeltänyttä Saimaan Juomatehdasta ja sen "Suomen palkituimpia oluita" [!] tai "aitoa" [!!!] ja nimensä veroista Crafty-siideriä, joka nykyisin näyttää savolaisehkosti olevan "aidosti omenoista valmistettua"...
Lopuksi, ja hyväksi referenssiksi tuossa alhaalla pari kuvaa oluttölkeistä, joiden sisältö rehdisti ja jopa ylitsevuotavan fargrantisti lunastaa ulkopinnan lakoniset ja asialliset luonnehdinnat raikkaista aromeista. Näistä olisi ehken hyvä ottaa Mikkelissä mallia.
Juha Tretjakov tukkii ammatikseen tietoturvaporsaanreikiä ja avaa vapaa-ajallaan vaivatta Kusettajan pähkynöitä! Juha kunnostautui taannoin Kusettajan KOODINMURTOPÄKYNÄ#2:n murtajana.
Nyt murtui Kusettajan ELOKUVAPÄHKYNÄ#1! Juhan definiittinen hienosti argumentoitu vastaus löytyy pähkynän kommettiosiosta (Kts. edellinen linkki).
Juha on siis ansainnut jo kahdet palkintokaljat Stadin Panimon Baarin terassilla Arkkitehtoonisesti arvokkaassa Suvilahdessa gasometrien siimeksessä. Kusettajan KOODINMURTOPÄHKYNÄ#1:n murtaja Matti Kullberg kuittasi jo Palkintokaljansa.
Kesän craft-kaljabakkanaalikausi lähti käyntiin Tampereen SOPP:lla, vai lähtikö, tästä ei Kusettajalla ole tarkkaa käsitystä, sillä näitä härdellejähän on tarjolla yli havumetsäin ynnä turvesoiden sävyttämän valtakunnan, liki Hangosta Petsamoon.
Valtakunnan Stadissa Rautatientientorilla niitä riittää kuulemma koko kesäksi, hädin tuskin toinen toisensa alta pois ehtii; eikä pelkästään Rautatientorilla, vaan kuluvana suvena ainakin Ullanlinnassa...!
Alan ja valtakunnan hallitsevan veteraanitoimijan SOPP:n kone alkoi tiettävästi yskiä, mitä yleisön osoittamaan kiinnostukseen tulee, jo kauden alussa Kuopion satamassa, mistä kertoo tähtiblogisti Arden raportti paikalta ynnä allaoleva Tk-valokuvansa tyhjähköstä bakkanaaliteltasta; nähtäväksi jää heinäkuussa, josko stadilaisyleisön kyllästyminen kulahtaneeseen sahti- ja kaljahömppään saa Rautatientorin SOPP:n sakkaamaan näyttävään mahalaskuun. Arkkitehtoonisesti arvokkaalle miljöölle ja aukiolle soisi löytyvän tyylikkäämpää käyttöä, vaikka tyhjänä, luistinrataa odotellessa.
Kaurismäen veljesten Peter von Baghin keralla perustama Sodankylän elokuvajuhlat on, ehken Savonlinnan oopperajuhlain ohella, maamme kansainvälisesti tunnetuin kulttuuritapahtuma, jonka siipein kanto on pysynyt vuodesta toiseen, ilman vastenmielistä hypetystä.
"Olutkulttuurilla" [!] elämöiväin kalja-hömppäfestivaalein rinnalle tähän oksennusta nokkivain varisten maahan sopisi ehken yksi kansainvälinenkin alan bakkanaali. Sen isäntänä, sieluna ja seremoniamestarina toimisi ainoa maailmanluokan craftkalja-snobimme, tähtiblogisti Arde.
Festivaalin ydinjoukko olisivat Arden kansainväliset craft-kaljatuttavat ja -starat perskärpäsineen Yhdysvaltain itärannikolta Kalifornian San Diegoon, Oseaniasta, kaikkialta, Euroopasta nyt puhumattakaan.
Craft-skenen maailmanluokan starat jonottaisivat vuodesta toiseen päästä Arden ja toistensa kanssa leppoisasti craft-kaljoittelemaan "mid nowhere" alkuasukkaiden ja laiduntavain lehmäin ihmetellessä kaoottista menoa...
Kuinka olisi vaikka The International Jalasjaervi Craft Hoax, hosted by Arde, sponsored by the local Fur Breeders' Agricultural Cooperative.
Aina on ollut niin, että ajan nuolen suunnassa darwinismin ankara kassara karsii armottomasti elinkelvottomat yksilöt pois muita kiusaamasta.
Valistunut arvaukseni on, että näin tulee käymään paskantamoille, jo kelpo-tuotteista ylikyllästyneellä ja -kilpaillulla markkinalla. Viimeistään, kun omat ja muilta kusetetut rahat ja maakuntien kuulemma avokätisesti jakamat turpeennostotuet vaimitänenytoli loppuvat, the game is over.
Esitteen mukaan "Panimo on tehnyt tasaista hyvää kasvua vuodesta toiseen ja vakiinnuttanut paikkansa suomalaisella pienpanimokartalla". Mitä tekemiseen tulee, potentiaalinen sijoittaja lienee kiinnostunut tuloksen tekemisestä; yrityksen taseesta ja tehdystä tuloksesta esite vaikenee.
Niin ikään potentiaalinen sijoittaja pääsee "osalliseksi" vakaasti kasvavaan panimoon ja "auttaa kehittämään ja monipuolistamaan suomalaista olutkulttuuria"; todetaan myös: "Sijoittamalla saat etuuksia, joita et muuta kautta tule saamaan." Wau!
Osakkeet ovat B-osakkeita eikä niillä ole äänivaltaa, mutta oikeus osinkoon on. Mukaan pääsee klikkaamalla "siirry sijoittamaan" -painiketta. Kippis!
Kusettajan pitkäaikainen haave on purjehdus Karibialle omalla purjeveneellä. Sen voisi ehken toteuttaa osakeannilla tahi trendikkäällä joukkorahoituksella. Sijoittaja voisi jännittää nojatuolissaan Kusettajan puolesta matkan myrskyissä ja saisi T-paidan, jonka rinnuksessa kuva Kusettajasta kiskomassa rommia Havannan Nacional-hotellin terassilla Panamahattu päässään, Partagas D4 -sikari hampaissaan; Kusettaja tarjoaisi ilman muuta rommipaukun jos sijoittaja sattuisi naapuripöytään. Kippis!
Insinööri Matti Kullberg mursi taannoin Kusettajan ensimmäisen koodinmuropähkynän ja on siis Stapakan terassilla ansaitsemallaan palkintokaljalla. Pähkynän sisältä putkahtanut kysymyskin lienee jo saanut vastauksensa, moneltakin taholta. Tietoturvaporsaanreikäspesialisti Juha Tretjakov mursi Kusettajan toisen koodinmurtopähkynän ja on toivottavasti myöhemmin kesällä tilaisuudessa kuittaamaan palkintokaljansa Suvilahdessa.
Matti (vas.) ja vanhempi ammattiveljensä Kusettaja kiskomassa Stadin Panimon taatusti tuoretta, fragrantisti kuivahumaloitua Genuine IPAa Suvilahden imponeeravassa atmosfäärissä ja arkkitehtoonisesti ainutlaatuisessa Selim A. Lindqvistin luomassa rakennetussa kulttuuriympäristössä, gasometrien siimeksessä.
Kusettaja muistaa olleensa itsekin jokseenkin 20 vuotta sitten perustamassa tätä sittemmin jo instituutioksi Suvilahteen juurtunutta kalssikkopanimoa baareineen ja aikoo juhlia vuonna 2038 tämän arkkitehti Selim A. Linqvistin vuonna 1908 piirtämän craft-palatsin 40-vuotistaivalta makoisan kaljan säestyksellä.
Suvilahden höyryvoimalaitos ja kaasulaitos ovat ainutlaatuinen arkkitehtooninen kokonaisuus, teollisuus-jugendin ja teräsbetonirakentamisen taidonnäyte 1900-luvun alusta. Alueella toimivat vuodesta 1909 alkaen yhdessä Helsingin kaupungin höyryvoimalaitos ja kaasulaitos.
Hoyryvoimalaitos käynnistyi vuonna 1909 kolmella brittiläisellä Babcock & Wilcox -höyrykattilalla, joissa oli modernit itsetoimivat ketjuarinat parantamaan palamista ja vähentämään savukaasuhaittoja.
Turbogeneraattoreita oli kaksi, molemmat teholtaan 750 kW (0,75 MW), kummankin antojännite 5,5 kV (5500 Volttia) vaihtovirtaa kolmessa vaiheessa. Höyryturbiinit toimitti sveitsiläinen Escher Wyss & Cie. ja generaatorit saksalainen Felten Frankfurt am Mainista. Korkeajännitteinen kolmivaihevirta johdettiin Suvilahdesta maakaapelilla Kasarmintorin sähköasemalle, missä se pyörivillä muuttajakoneilla muutettiin sähkönjakeluverkon 2x120 Voltin tasajännitteeksi.
Höyryvoimalaitoksen juhlalliset avajaiset vietettiin 14. heinäkuuta 1909. Seuraavana päivänä kirjoitti paikalla ollut sanomalehtimies: "... kaikki on siroa, tarkoituksen mukaista ja uudenaikaista. 60 metriä korkea sawupiippu nielee kiwihiilen sawun miltei kokonaan, joten uuden sähkölaitoksen läheisyydessä ei suinkaan tarvitse sawuun tukehtua."
Albert Einstein oli hieman aikaisemmin, vuonna 1905, julkaissut suppean suhteellisuusteoriansa, josta seuraa myös massan ja energian välisen yhteyden kuvaava kuuluisa yhtälö E=mc2. Suvilahden höyryvoimalaitoksen tuprutellessa ensimmäiset kiwihiilen sawunsa taivaalle tuskin monissakaan aivoissa kyti ajatus, jonka Suomirock-legenda Eppu Normaali kiteytti: "Uraani halkeaa ja tuottaa lamppuihimme valkeaa!"...
Stadin Panimo ja Panimobaari sijaitsevat kaasulaitoksen entisessä puhdistamorakennuksessa, kahden kaasukellon, gasometrin, siimeksessä. Jugend-tyyliin verhoiltu on vanhempi, tilavuudeltaan 30 000 kuutiometriä ja otettiin käyttöön kaasulaitoksen valmistuttua v. 1910.
Uuudempi verhoilematoton, teräskehikon ympäröimä gasometri, tilavuudeltaan 50 000 kuutiometriä, valmistui vimmatusti jazzaavan-jammaavan 20-luvun lopuksi vuonna 1929. Kiihkeästi tupakoivan ja maailman pulssia herkeämättömästi radion kuulotorvienkin välityksellä tunnustelevan koneromantikko Olavi Paavolaisen tidetään suuresti ihailleen tätä teollisen teräsarkkitehtuurin kaunotarta, jonka mukaan ovat myös StaPan Gasometer-tuoteperheen oluet nimetyt ja joka etiketeissäkin edukseen esiintyy.
Siinä missä hoyryvoimalaitoksen polttoaineena oli kivihiili, tuotettiin gasometrien kautta jaeltava kaupunkikaasukin kivihiilestä kuivatislaamalla. Todettakoon, että alueella oli myös kolmas, sittemmin purettu pienempi gasometri, johon kerättiin loppuun kuivatislatun kivihiilipanoksen höyryjäähdytyksessä syntyvä vesikaasu, vedyn ja häkäkaasun seos (H2O + C --> H2 + CO), joka seostettiin isompiin gasometreihin kerättyyn kaasuun; mitään ei siis köyhässä maassa päästetty hukkaan!
Kun tuli höyryvoimalaitoskaunottaren kattilain alta sammui vuonna 1976, gasometrit palvelivat Stadin kaupunkikaasuverkkoa vielä 1990-luvulle asti.