Malmgårdin Panimo: Takana loistava tulevaisuus!?

Skenessä kuulutaan laajasti oltavan mieltä semmoista, että siinä missä Saimaa Brewing Co:n tuotteet ynnä brändi ovat arvostuksessa valtakunnallista pohjasakkaa, on kohti sedimenttiä kovaa vauhtia vajonnut myös Malmgårdin Panimo.

MBH-konsernin aikaisemman toimitusjohtajan toimikaudella, konsernin panimoiden itsenäisyysvakuutteluiden säestyksellä käynnistetty Malmgårdin Panimon pakkosaimaannuttaminen on rapauttanut ja tärvännyt ennen kovin arvostetun panimon maineen ja brändin.

Kestääkö kysyä Malmgårdin herra panimomestari, Hyvä Tuomas h.c., varatoimitusjohtaja Tuomas Markkula, oletko [ollut] oikea mies Malmgoordin ruorissa? Missä määrässä panimon brändin rapautuminen on ollut omaa aikaansaannostasi tahi (aikaan)saamattomuuttasi Saimaan talutusnuorassa ja aikaisemman toimitusjohtajan tsupparina? Entä missä määrässä olet itse ryvettynyt loppukesän 2018 roistomaisessa henkilöstöpuhdistuksessa, jossa sai mennä tosta vaan, likaveden lailla vanha panimon perustajatoverisikin jo Huvilan ajoilta?

Entä nuo skeneä laajasti puhuttaneet saimaalaiset Malmgoordit!? Yläkuvain tölkkien kyljessä lukee muun myyntihölperön ohessa:
Valmistaja/Tillverkare: Malmgårdin Panimo, 07720 Malmgård.
Valmistuspaikka/Tillverkad på: Saimaa Brewing Co, Mikkeli.

Tällaista toimintaa varten on kielessämme oma verbi: valmistuttaa. Valmistuttaminen, ja sen subjekti valmistuttaja ovat yleismaailmallinen ja reilu käytäntö.

Varatoimitusjohtaja, herra panimomestari, Hyvä Tuomas h.c. Tuomas Markkula, eikö valmistamisen ja valmistuttamisen eroa ole Malmgårdissa ymmärretty, vai onko tässäkin, saakeli vieköön, pelkästään ollut pakko saimaalaisesti kieroilla? Onko Malmgårdin Panimon saimaantuminen kontaminoinut ja mädättänyt totaalisesti myös moraalin?

Alakuvan tölkin ulkopinnalla ei kieroilla! Olut on valmistutettu ja valmistuttaja kerrottu.

http://tammenheimonmatkassa.fi/sopp-tampere-avasi-olutfestivaalien-kesakauden/

http://kusettaja.blogspot.com/2019/05/kusettajan-kesakaljapahkyna-malmgardin.html

http://arijuntunen.blogspot.com/2018/05/arde-ja-kusettaja-arvioivat-mbh.html?m=0

http://arijuntunen.blogspot.com/2018/11/arde-ja-kusettaja-arvioivat-taas-mbh.html

http://kusettaja.blogspot.com/2018/10/paamajakupungin-pahvimankeli-ei.html

http://kusettaja.blogspot.com/2018/10/malmgardin-panimon-bolsevisointi.html

Olli Heikkilä, Silja Hylkinen, mikä ja miksi Olvilla on alkanut mättää!?

Pohjois-Savolainen Olvi kunnostautui jo vuosia sitten ensimmäisenä, ja ainoana megaluokan fabriikkina maassamme tuoreiden särkemättömäin, floraalein humalafragranssein matkaansaattajana tölkissä kuluttajan lasiin asti; kerrassaan ainutlaatuinen suoritus ja teko tässä turvesoiden ja havumetsäin värittämässä Valtakunnassamme.

Yläpuolella olevan kuvan "IPA Iisalmi Pale Ale" oli alkujaan raikas ynnä aromihumaloinniltaan huimaava ja ylenpalttisen fragrantti, jommoinen olla pitää. Sittemmin on värinsä tummentunut ja on humaloinnistaan ynnä flavoriasustaan tullut vastenmielisen juureksinen ja tunkkainen, luotaan työntävän sulfidinen.

Fragrantin aromihumaloinnin tekniikan ja toteutuksen pioneeri maassamme [teollisessa mittakaavassa] ei tietenkään ole kehittämäänsä taitoa kadottanut; sen todistavat verrattomasti Stadin Scandinavian'in Olvin tuotantolaitoksessa valmistuttamat yläkuvain oluet.

Stadin oluiden valmistuttaja hankkinee edelleen humalansa itse ja suhtautuu käyttämänsä humalan laatuun intohimoisen kriittisesti ynnä suurella asiantuntemuksella, minkä oluidensa ylenpalttisen herkullinen aromihumalain fragranssi verrattomasti todistaa.

Mikä siis on alkanut mättää Iisalmen omassa IPA:ssa? Vastausta saattaisi kuulostella panimomestari Silja Hylkiseltä ja markkinointipomo Olli Heikkilältä.

Tuoreen amerikkalais-tyynenmerellis-oseanialaisen aromihumalan hankkiminen maailman niukkuuden markkinoilta, kerrasta toiseen, vaatii toki erityistä asiantuntemusta, oikeita kontakteja ja vaivaa. Puuttuneeko noita avuja Iisalamessa, synkkäin havumehtäin keskellä, rämmeihen iärellä, vai onko kyse vain kalliimmasta hankintahinnasta fiksatussa kapeassa kateikkunassa? Tuumattaneenko Olvilla peräti, että "omille" asiakkaille kelpaa huonompilaatuinen ja parhaan teränsä menettänyt aromihumala ja tunkkaisempikin kalja? Onko paskahuusiefekti iskenyt? Miksi tehdä huonommin, vai kannattaisiko järin jättää tekemättä...?!

Mallaskoski Jeriko Wild Ale; kehno kalja, ja, stoorit.

Jeriko Wild Ale tulee Seinäjoelta, laajain lakeuksien ja turvesoiden ääreltä, ainakin takaa. Etikettinsä englannin kielisen [!!!] myyntihölperön mukaan on se runsaasti (generously) kattilahapatettu, mikä tarkoittanee, että sisältämänsä happamuus, s.o. maitohappo tulee ennen vierteenkeittoa, hiivausta ja käymistä lisättyjen maitohappobakteerien pikahapattamasta vierteestä, ja, minkä toki jo otsaluullaan maistaa.

Niin ikään etiketin stoori Wall River bankilta haetuista villeistä hiivoista käymisen taustalla kuulostaa vähintäänkin epäilyttävältä, puhumattakaan seudun ja sen historian rinnastamisesta lähes New Orleansiin...

Jokainen, joka on jättänyt mäskiä tahi rapaa (mäskäysjätettä) muhimaan, tietää, miltä hapatus tuoksahtaa, ja maistuu. Ei siinä mitään, verraton reinheitsgebootillinen keino tuottaa maitohappoa hetkessä, tosta vaan; suo siellä, vetelä täällä...

Mikrobiologisesti riskaabelia ynnä arveluttavaa puliveivausta kerta kaikkiaan on tuo kattilahapatus; viheliäiset enterobakteerit ynnä muut mitäheitänytolikaan vierteenpilaajat pääsevät vapaasti riehumaan. Nytkin vierteen pikahapatuksessa tuntuu syntyneen maitohapon lisäksi tunkkaisia kaurapuuromaisia, viljamaisia aromeita, jotka ikävä kyllä tyystin hallitsevat Jeriko Wild Alea.

Tätä kehnoa tekelettä on kutsuttu eräässä blogissa lambic-tyyliseksi!!! Lieneekö luonnehdinta alkuaan paskantamon oma; sangen matalaotsainen se joka tapauksessa on, saakeli vieköön!

Tyylitön ja tasapainoton Jeriko Wild Ale ei edes muistuta Lambicia! Lambicin ainutlaatuinen, kompleksinen flavori ja happamuus on äärimmäisen monimuotoisen hiivoista ja bakteereista muodostuvan mikroflooran pitkäkestoisen, monimutkaisen ja -vaiheisen (elin-)toiminnan tulosta.

Tämän kirjoittajalla on vahva vakaumus semmoinen, että [kelvollisen] kaljan teossa tarvitaan ehdottomasti ne kolme: sivistys, kokemus ja äly...

Jeriko Wild Ale'sta ja sen vertaamisesta Lambiciin tulee väkisin mieleen idiootti, joka päätti Ampeerimittarilla tarkistaa, tuleeko pistorasiasta virtaa...!