Stadin cräft-skenen painopiste siirtyi Kampin maisemaräkälään! Ja kuinka lainassa olleet kaljapalkinnot palasivat kotikonnuille...

Saimaan Juomatehdas Oy:n huippuvuosina bannereissa eli räyhäkäs tarina Saimaan Juomatehtaan "Suomen palkituimmista oluista ja siidereistä", jopa "aidosta" [!] siideristä. Uskoteltiin härskisti, että markettein hyllyillä notkuvat tunkkaiset mikkeliläiset pahvikaljat olisivat ne Suomen palkituimmat, ja siiderinsä aitoa!!!

Noita "Saimaan Juomatehtaan" palkittuja kaljoja pantiin Helsingin Kampissa sijaitsevan, ikkunattomaksi linja-autoasemaräkäläksikin luonnehditun panimoravintolan pimeimmässä peränurkassa reilun 200 litran kertaerinä, varta vasten festivaalien olutkilpailuihin.

Sittemmin firman nimi vaihtui kansaivälisesti "Saimaa Brewing Companyksi" ja kulahtanut legenda palkituimmista kaljoista kuopattiin vaivihkaa. Uuden brändin ja toiminnan teemaksi tuli "vastuullisuus" [!] ja, tietenkin, uudet stoorit sen sijaan että olisi panostettu tuotteiden laatuun - yksinkertaisesti opeteltu vihdoin tekemään kelvollista olutta...

... Saimaa Brewing Companyn tunkkaisten pahvikaljojejn kyytipojaksi sepitettiin uusi saaga "Luonnon ihmeitä kunnioittavasta, ketterästä, jatkuvasti kehittyvästä, rohkeasti ja rehellisesti maailman puhtaimpia makuelämyksiä luovasta oluenrakastajan elämänkumppanista" katteettomine, idioottimaisine tölkinpäällys-stooreineen.

Hyvästi Kallio-Söörnääs-Kaisaniemi -cräfthegemonia! Stadin cräft-skenen painopiste siirtyi heittämällä Kampin maisemaräkälään ja "labran" takuulla alvariinsa loppuunmyytyihin pruuveihin, klinikoihin ja mitäheitänytolikaantuleekaan häppeningeihin, mikäli lehdistötiedotteeseen ja tuliteriin, raffineeratun elegantisti kutsuviin veppisivuihin on uskominen.

Samalla palaavat Saimaan Juomatehtaan "Suomen palkituimmat oluet ja siiderit", rohkeasti ja rehellisesti, nyt kotikonnuilleen plakaattiseinustalle "Stadin ruoka- ja olutrakastajien hyväntuuliseen olohuoneeseen"! Kuulostaako retoriikka ja fraseeraus tutulta?! Tämänkään stoorin taustalla häärivästä käsikirjoittajasta ei voine erehtyä...

Kuvan perusteella saattaisi tuhmempi äkkiseltään luulla paikkaa Saimaan myyntikonttoriksi. Lieneekö tarkoitus ehken houkutella linjapiiliaseman tienoilla lompsottelevia savolaisia. Olisi mielenkiintoista tietää, riittävätkö sirkkelimiehen yhden käden sormet laskemaan olutravintolat Hangosta Petsamoon, jotka ylipäätään ovat kelpuuttaneet Saimaat valikoimaansa.

STADIN CRÄFT-SKENEPÄHKYNÄ: MIKÄ MESTA?

Siinä missä Saimaa Brewing Company kertoo olevansa "maailman puhtaimpia makuelämyksiä luova oluenrakastajan elämänkumppani",

toivottaa tämänkertaisen pähkynän näköalaravintola tuliterillä nettisivuillaan tervetulleeksi "stadin olut- ja ruokarakastajien hyväntuuliseen olohuoneeseen".

Vihje: Kulttiblogisti Arde on luonnehtinut paikkaa "ikkunattomaksi linja-autoasemaräkäläksi".

Saimaa-tsekkaus: Brewer's Special California IPA

Siitä onkin jo tovi, kun viimeksi maistossa Saimaa Brewing Companyn, tuon "luonnon ihmeitä kunnioittavan, ketterän, maailman puhtaimpia makuelämyksiä rehellisesti ja rohkeasti luovan oluenrakastajan elämänkumppanin"[!!!] tekeleitä.

Oli siis aika tsekata, onko tunkkaisen mikkeliläisen pahvikaljan raikastumislupaus kenties toteutunut. Tällä kertaa  Kusettaja kiusasi itseään kunnolla ja aljusi koko tölkillisen.

"Brewer's Special sinetin alla makaavat [sic] maaiman maut. Hyppää Kalifornian villeille vaahtopäille - ja surffaa kohti trooppisen raikkaita tuulia /.../ ja heittäydy makumatkalle ison meren taakse."

Perinteiseen saimaalaiseen tyyliin tölkin ulkopinnan lipevän niljakkaassa, täysin idioottimaisessa myyntihölperössä luvataan ummet&lammet troopillisen hedelmäisiä ja hedelmäisen sitruksisia ja mitäheitänytolikaan Amerikan serkun tarjoamia aromi- ja makuelämyksiä; aivan räkänauruksi pistää, onhan tuossa stiiknafuuliassa riemastuttavasti listattu vieläpä erikseen "aroma" ja "flavor"!

Purkin sisällöstä ei ulkopinnan satuilulle kerta kaikkiaan löydy katetta. Saakeli vieköön, että viheliäisellä paskantamolla on vuodesta toiseen pokkaa runoilla moista skeidaa; ihmetellä sopii, kuka hovilyyrikko sitä suoltaa, millä ymmärryksellä ja moraalilla. Sääliksi käy häntä, ken noihin stooreihin uskoo. Härskiä kuluttajain aliarvioimista ja kusettamista, kun markettein hyllyissä on pilvin pimein kelpo oluita kylki kyljessä tuhnuisten saimaalaisten pahvikaljojen kanssa.

Eksoottisten aromihumalain lista purkin ulkopinnalla on suorastaan henkeä salpaava. Kuivahumalana printataan käytetyn Mosaic'ia; tärviölle on sekin sössitty muiden aromihumalain muassa. Luvatut troopillis-sitruksisiset humalain fragranssit on siis onnistuttu jälleen (edelleen) täys-tuhoamaan Päämajakaupungin pahvimankelissa ja tölkin sisältö on sen mukainen. Aromia ja makua hallitsee iänikuinen saimaalainen, mäskäysjätteen kaltaisen tympeän viljamaisuuden ja märän pahvilaatikon luonnehtima hapettuneen oloinen tunkkaisuus, tuttu tiskirättikin löytyy session päätteeksi lasin pohjalta.

Ei riitä, että printataan humala-lajikkeiden herkullisia aromiominaisuuksia ja adjektiiveja suoraan tukkurin kataloogista kaljapurkin ulkopinnalle. Ne troopilliset ja sitruksiset fragranssit kun pitää osata uuttaa purkin sisältöön ja saattaa kuluttajan lasiin! Ehken Mikkelissä siis kannattaisi, rehellisesti ja rohkeasti, vihdoin opetella tekemään kelvollista olutta!

"Ronskilla katkerohumalan käytöllä" on saatu aikaan epämiellyttävää, ilkeän jälkimaun jättävää "kitkeroa", jommoinen on vuodesta toiseen luonnehtinut saimaalaiskaljoja.

Tölkin pohjassa PE 081020; tuliterää kamaa siis! Voi vain kuvitella, mitä soppaa tästä kehkeytyy viikkojen ja kuukausien saatossa..