Kusettaja vuosi sitten lauantaina 27.10.2018

Mikä Saimaata vaivasi? # 5. The game is over!

Väärinpelaajat eivät kestä pitkään, se on tilastollinen fakta, ajan integraali! Aina vaan löytyy puupäitä, joille intte klaari.

Omistajankin mitta tuli täyteen. Kalossi heilahti CEO J. Laukkasen Pobedan takapuskuriin.

Edeltävät osat (1-4):

http://kusettaja.blogspot.com/2018/10/mika-saimaata-vaivaa-osa-4.html

http://ulkohuone.blogspot.com/2017/11/mika-saimaata-vaivaa-osa-3.html

http://ulkohuone.blogspot.com/2017/11/mika-saimaata-vaivaa-osa-2.html

http://ulkohuone.blogspot.com/2017/11/mika-saimaata-vaivaa-osa-1.html

Tänään, lokakuussa 2019 tiedämme toki, että MBH-konsernin uudeksi toimitusjohtajaksi nimitettiin lennosta Malmgårdin herra panimomestari, "Hyvä Tuomas" h.c., Tuomas Markkula. Toiveet olivat varmaankin korkealla ei vähiten konsernin sisällä; turhaan.

Kipparin vaihtuminen ei näkynyt missään. Aikaansaamattomaksi nahjusteluksi osoittautui Tuomas Markkulan lyhyeksi jäänyt pesti MBH-konsernin komentosillalla. Laiva näytti olevan tuuliajolla; ikään kuin ruorissa olisi ollut pullahiiri! Meno jatkui entisellään. Konsernin tuotteiden laadussa, imagossa tahi toimintatavoissa ei tapahtunut kerrassaan mitään muutosta, ainakaan parempaan. Edeltäjällä oli sentään ollut määrätietoinen, kuuluva ja näkyvä komento ja kurssi, kiville.

Saimaa-yhteistyö ja Malmgårdin Panimon brändin rapautuminen yhteisine näyttelyständeineen jatkui. Näkymätön ja aikaansaamaton Tuomas Markkula häipyi pian vähin äänin brygalta. Skenessä liikkui huhu jopa potkuista tahi totaalisesta hermoin menettämisestä ja äkkilähdöstä Costa Concordia -tyyliin.

Männä kesäisessä Malmgårdin Panimon 10v-juhla -aiheisessa videohaastattelussa Tuomas Markkula esittelee vaihteeksi MBH-konsernin varatoimitusjohtajan ominaisuudessa velipontevasti [tyytyväisenä?!] myös Päämajakaupungin pahvimankelissa tehtyjä Malmgård-tölkkejä, taatusti hyvin tietoisena, että niiden laatu on perin kehno verrattuna Malmgårdissa tehtyyn tavaraan. "Itsenäinen" Malmgårdin panimo on saimaannutettu perin pohjin ja kuohittu hedönistien ja-mitä-heitä-nyt-olikaan sälän ja humbuugin maakariksi. 

Samaisessa Malmgårdin 10v-juhla -videohaastattelussa varatoimitusjohtaja Markkula mainitsee nimeltä jopa tämän kirjoittajan [!!!], mutta ei vahingossakaan Malmgårdin Panimon ja sen edeltäjän Huvilan perustajatoveria!!! Tämä tosin oli jo vuotta aiemmin roistomaisesti potkittu ulos... 

Myös Joe-Sedän Neuvostoliitossa retusoitiin 1930-luvulla valokuvista ja virallisesta historiankirjoituksesta pois naamoja joustavasti tarpeen mukaan, Trotskista Kiroviin ja lopulta Leniniin.

Kusettaja vuosi sitten keskiviikona 24.10.2018

Oluen raikkaudesta & humaloinnista yleensä, ja erityisesti

Jonkinlainen yleismaailmallinen konsensus oluenjuojain ja erityisesti -ystäväin keskuudessa lienee, että oluessa käymistuotteena tulisi olla miellytävä ja raikas tuoksu, aromi; se on ennen kaikkea ongelmattoman ja, muutamaa erityistapausta lukuun ottamatta, mikrobiologisesti puhtaan käymisen, s.o. valitun panimohiivan, ja vain sen, (ja toki noissa erityistapauksissa, esim. Lambic, muidenkin mikrobien) elintoiminnoissaan tuottamaa käymisaromia.

Mitä viljamaisuuteen oluen aromissa tulee, sitä tuskin tarvinnee erityisemmin tässä pohtia.

Olutta maustetaan humalalla, katkero-, ja, aromitarkoituksessa. Katkero, jonka me kaikki aistimme duhakuubeessakid, jääköön täten sekin tämän preivin tarkastelun ulkopuolelle.

Puhutaan siis aromihumaloinnista, s.o. humalan yleensä ja erityisesti humalatyyppien ja -lajikkeiden raikkaan, fragrantin aromin uuttamisesta panimossa olueen siten, että se säilyy pakkauksessa raikkaan fragranttina kuluttajan lasiin asti.

Ei siis kerta kaikkiaan riitä se, että pullon tahi tölkin ulkopinnalla mainitaan mahdollisen muun ylenpalttisesti kehuvan myyntihölperön ohessa valmistuksessa käytetyt raikkaat ja vaikka kuinka trooppisen eksoottiset aromihumalat. Käytettyjen aromihumalien pitää myös tuoksua kuluttajan lasissa asti, saakeli vieköön!

Aromihumaloinnissa on siis kyse, kaikessa yksinkertaisuudessaan, käytettyjen humalien ja humalalajikkeiden raikkaan fragranssin säilömisestä olueen, ja, saattamisesta logistiikkaketjun takaisen kuluttajan lasiin; ei siinä sen kummempaa! Tässä, kuten monessa muussakin inhimillisessä kilpailussa, yksi onnistuu, toinen epäonnistuu.

Edelleen, voidaan varmaankin olettaa, että se, jolla on sivistystä, älyä ja ymmärrystä tekemestään, s.o. ammattitaitoa, onnistuu, jos kukaan. Toki laitteisto- ja prosessitekniset rajoitteet ja reunaehdot vaikuttavat asiaan, mutta, ne pitää ymmärtää; Ladalla ei kannata lähteä Formuloihin, joten palataan noihin sivistykseen, älyyn, ymmärrykseen ja ammattitaitoon...

Onnistujien joukosta nousee tässä oksennusta nokkivain varisten ja lokkein maassa, mega-/bulkkiluokan teollisen tuotantonsa takia, tahi siitä huolimatta, terävä ja mielenkiintoinen spektripiikki, iisalmelainen Olvi.

"Brown Ale" saa yleensä tämän kirjoittajan verenpaineen kohoamaan aivoinfarktilukemiin, "American Brown Ale" poistamaan varmistimen. Vaikk'ei yläkuvan tölkin pinnalla ollut mitään superlatiivista hölynpölyä, kunhan humalat mainittu, oli humalain fragranssi, jälleen, sangen rikkumattomana onnistuttu säilömään kuvan tölkkiin.

Myös 20 dB stydimmän humalafragranssin säilöminen onnistuu, ja on onnistunut vuosikausia Iisalmessa ilmiömäisesti, minkä kuka tahansa voi halutessaan todentaa maistamalla, haistamalla [!], alakuvain niin ikään Iisalmessa pantuja oluita.

Last but not least, laitettakoon tuohon alimpaan kuvaan, niin ikään erinomaiseksi havaintoesimerkiksi yllä käsitellystä onnistumisesta, torniolainen "North Lager".

And last, mitä tulee tässä lajissa surullisesti epäonnistuneisiin, tunnetuin lienee Saimaan Juomatehdas ja seuraajansa Saimaa Brewing Comapany, ainakin alan harrastajain keskuudessa, vuodesta toiseen. Toivottavasti vaikeudet siellä vihdoin voitettaisiin ja Kusettaja voisi täyttää jääkaappinsa omaa sydäntään lähellä olevan tuotantolaitoksen raikkailla kaljoilla!

Raikasta kelpo kaljaa Keravalta!

Raikkaat käymisaromit ovat tallella tässä 1819 200-Juhlaoluessa; kerrassaan kelpo kaljaa lahdentien savipellon vai turvesuonko ääreltä.

Takaetiketin stoorin mukaan "1819 - Sinebrychoffin 200-Juhlaolut on panimomestari Tapio Kangas-Heiskan Saccharomyces paradoxus -villihiivalla ja modernilla lagerhiivalla valmistama täysmallasolut..."

Käymisarominsa ovat raikkaat ja perin tutun oloiset, Saison - Biere de garde -tyyppiset. MTV:n aamushowssa panimomestari Kangas-Heiska taisi kertoa, että käytetty villihiiva olisi poimittu oittaalaisen puun kuorelta.

Totta tahi ei, kuulostaa sangen erikoiselta ja epäilyttävältä, että oittaalaisen puun kuorelta napataan tosta vaan villihiiva, joka ensin puhtaaksi viljellään, on fermentatiivinen ja vieläpä tuottaa, yllätys-yllätys, puhtaat ja tutun oloiset ranskalais-belgialaiset käymisaromit... "Modernin lagerhiivan" tuottamiahan ne eivät liene.

Uskokoon siis Kangas-Heiskan romanttiseen stooriin Paradoxus-metsäläishiivasta ken haluaa ja pystyy. Olisi mielenkiinoista tietää, onko tämä olut pastöroitu; fragranssinsa kun oli sangen raikas.

Pullonkylkistoorin lopuksi todettiin käytävän parempaan huomiseen, monikon 1. persoonassa; mikäli tarkoitetaan Eurooppaa tahi peräti ihmiskuntaa ja maailmanjärjestystä, ei kuulosta uskottavalta, edes ylioptimistiselta. Jos taasen tarkoitettaisiin keravalaisia kaljoja, läpi menee, ilman muuta, mikäli tallainen linja jatkuu...

Kusettaja 1 vuosi sitten keskiviikona 17. lokakuuta 2018

Kusettajan valintapähkynä #2

Joisitko mieluummin yläkuvassa olevaa, vai Saimaa Brewing Companyn aiemmin "aidoksi"[!!!] mainostamaa, nyttemmin kai "aidosti [?!] omenoista valmistettua", todellakin nimensä veroista, Crafty-siideriä?

Kts: https://ulkohuone.blogspot.com/2017/08/aito-siideri-jalleen.html

Nyt, 17.10.2019 tiedämme, että riemastuttavasti nimensä veroinen "aito" Crafty-siideri kuopattiin kaikessa hiljaisuudessa; kansa ei noussut kapinaan. Lisäksi tiedämme, että toimitusjohtaja Jussi Laukkasen lähtölaskenta oli käynnissä, kenkää tulisi jo muutaman päivän kuluttua...

Toimitusjohtaja Laukkasen tarmokas puuhastelu, kuten firman nimenvaihdos, raflaavat kansainvälistymissuunnitelmat & -lupaukset sekä vientimarkkinoille väkerretty kirkastettu vastuullinen brändi, poiki kaiken muun humbuugin ohessa YES-YES -siiderin!

Ennen: 
"Aito siideri"

Nyt:
"perinteisin menetelmin [!?] valmistettu aito craft-siideri."

Ennen kysyttiin: 
"Tedätkö miltä aito siideri maistuu?" 

Nyt kysytään:
"Tiedätkö miltä aito maistuu?"

Surkuhupaisana jatkuu siis vahvasti entisen toimitusjohtajansa näköisen paskantamon kiemurtelu ja kieroilu siiderinsä "aitouden" kanssa.

Paskantamot katsokaa futuuriin...

... ja panostakaa ajoissa vitikyldyyriin!

... sillä tässä on oleva sen tulevaisuus ja uusi kutyymi, konsa raivoisasti höökivä ilmastonmuutos aavikoittaa Bordeaux'in ja turpeennostotuet peruutetaan... Rypäletertut korjataan kotihonkaimme -petäjäimme oksilta!

Kusettaja 1 vuosi sitten keskiviikkona 10. lokakuuta 2018

Keskiviiko 10. lokakuuta 2018

Malmgårdin Panimon bolsevisointi loppusuoralla

Malmgårdin Panimon fuusioituminen kehnoista pahvikaljoistaan tunnetun Saimaan Juomatehtaan (sittemmin Saimaa Brewing Co) kanssa MBH-konserniksi herätti skenessä vilkkaan keskustelun ja spekulaatiot pernajalaispanimon ja sen kelpo oluiden kohtalosta. https://strasselberg.blogspot.com/2017/03/one-company-two-breweries.html

Ensimmäiset Mikkelin pahvimankelissa väännetyt "Malmgård"-oluet ilmestyivät markkinoille keväällä 2018: http://arijuntunen.blogspot.com/2018/05/arde-ja-kusettaja-arvioivat-mbh.html?m=0

https://kusettaja.blogspot.com/2018/05/kuuma-kaljakesa.html

https://kusettaja.blogspot.com/2018/06/quo-vadis-mbh.html

Syyspimeiden ja usvan myötä Malmgårdin Panimon bolsevisointi ja saimaalaistaminen on edennyt vauhdilla myös NKVD-tyyliseen puhdistukseen henkilöstössä, perustajista enää yksi on jäljellä...

Jälkiviisauden valkeassa voi valistuneesti arvata, että tässä vaiheessa MBH-konsernin toimitusjohtajan ja brändiväkertäjä-humbuugimaakarin Jussi Laukkasen itseluottamus ja vallan huumaus oli ylimmillään, kova svengi ja hybris päällä, mielessä voittajan käsi... 

Jossakin troopillisen meren äärellä palmuin katveessa, missä ukulelet skulaa ja kaislahameet joraa, saattoi skoolata senkin kunniaksi, että parista ikävästä tyypistä, Markku Pulliaisesta ja Stefan Nymanista oli kuuman kaljakesän päätteeksi päästy eroon. Molemmat olivat panimon osakkaita, Pulliainen jo Malmgårdin Panimon edeltäjän Huvilan perustajaosakas. 
Huvilan aikuisen perustajatoverin, varatoimitusjohtaja Tuomas Markkulan roolia tässä rujossa puhdistustoimessa voi niin ikään valistuneesti arvailla...   

Ulkohuone lauantaina 19. elokuuta 2017 aidosta siideristä

Aito siideri, jälleen.

Aito siideri ei vain tunnu jättävän kirjoittajaa rauhaan; iski taas, yllättäen kuin puskasta, tällä kertaa Stadin Panimolla, tyypillisesti kotoisan kaoottisessa atmosfäärissä ja loistavassa maistelusäässä.

Stapan käymistankiston sisältö saatettiin säännöllisen kurinalaiseen tapaan koestaa ja jälleen hyväksi havaita; tällä kertaa ilman kaaokselle herkkänahkaisen seurapiiriblogisti Arden kontribuutiota.

Baarin hanassa Imperial Pils oli säilyttänyt freesin särmänsä, Helsch oli huumaavan kukkainen fragranssissaan, aivan toinen olut kuin kolme viikkoa sitten...!

Cidre Artisanal Le Brun tulee Ranskan Bretagnesta, Plovanin pikkukaupungista Atlantin rannikolta. Tätä kiskon aina Ranskassa runsaasti ja pidänkin sitä yhtenä parhaista, ranskalaisista.

Plovanissa siiderituotantoa ei liene edes viimeinen suursota pahemmin häirinnyt Brestin ja Saint-Nazairen välissä. Saint-Nazairessa majaili pomminkestävissä luolissaan Saksan sukellusvenelaivasto, Amiraali Dönitz'in "Merten Sudet", kun kuivatalekassaan huollettiin Kriegsmarinen suuria pinta-aluksia kuten Bismarck, Tirpitz, Scharnhorst & Gneisenau...

Brestin satamassa tukeutuivat pitkään taisteluristeilijät Scahrnhorst & Gneisenau yhdessä raskaan risteilijän Prinz Eugenin keralla. Brestiin oli viimeisillä voimillaan ontumassa taistelulaiva Bismarck'kin, kun Britannian Home Fleet sen upotti 27.5.1941; kyseessä oli kosto, sillä Bismarck ja Prinz Eugen olivat yksissä tuumin 24.5.1941 upottaneet taistelulaiva Hood'in ja pahasti rusikoineet Hoodin seuralaista, taistelulaiva Prince of Wales'ia. Tälle tapahtumallehan on omistettu oma craft-kaljansakin. Parempionninen operaatio- ja lippuetoveri Prinz Eugen lipui hissunkissun Brestiin Komdri Brinkmann'in komennossa 1.6.1941, täysin vahingoittumattomana!

Ulkohuone maanantaina 14. elokuuta 2017 aidosta siideristä

Miltä aito siideri maistuu?!

Kuva: Arde "Ari" Juntunen.

Saimaan Juomatehdas on virittänyt Crafty-siiderimainoksessaan mielenkiintoisen keskustelun "aidosta" siideristä kysymällä suoraan: "TIEDÄTKÖ MILTÄ AITO SIIDERI MAISTUU?"[!!!]

Vastausta kannattaa etsiä esimerkiksi Euroopan mantereen puolella Ranskan Bretagnesta Normandian kautta Espanjan Asturiaan ulottuvalla rannikkovyöhykkeellä, jos haluaa tehdä sen autenttisessa maisteluympäristössä... Inkookin (Ingå) käy. 

Kuva: Arde "Ari" Juntunen 

Tai vaikka Rööperin Sidreríassa, jossa aurinkoisena iltapäivänä oli hanassakin [!] tarjolla kahta asturialaista, aitoa, siideriä. Molemmat olivat kuivia, pii...iiitkälle käyneitä.

Avalon vähemmän happoisa,

kuin Trabanco. Ensiluokkaisia demonstraatioita molemmat.

Seurapiiriblogisti Ardekin on tätä aktuellia probleemia omassa tiedotusvälineessään pohdiskellut.

Kusettajan siideripähkynä

Tänään lokakuun 3. päivänä Helsingin Sanomain Torstai-liitteessä sivulla C7 on oivallinen kirjoitus aidosta siideristä, Suomalaisen aidon siiderin seurasta ja perustajastaan Harri Aholasta.

Harri Aholan mukaan seura sai alkunsa 2016, kun eräs panimo alkoi mainostaa siideriään aitona: "Tiesin, että se on tehty puolalaisesta tiivisteestä. Tunsin pari muutakin siiderin ystävää, ja päätimme tehdä asialle jotain, eli omia aidon siiderin käsitteen seurallemme ja niille muutamille aidon siiderin valmistajille, jotka olivat käynnistämässä kaupallista toimintaa Suomessa."

Mitähän paskantamoa meidän on siis kiittäminen siiderikieroiluistaan ja Suomalaisen aidon siiderin seurasta?!

Jees jees, ja stooreja ex toimitusjohtajansa näköisellä paskantamolla riittää... Saakeli vieköön!

Kusettaja 1 vuosi sitten keskiviikkona 3. lokakuuta 2018

Mikä Saimaata vaivaa? Osa 4.

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Tämän kirjoittajan vuosien kokemuksella yrityksen vaiheista, sen perustamisesta lähtien 1990-luvulla, Saimaa Brewing Co. on toimitusjohtajansa näköinen, vuodesta toiseen kehnoine tuotteineen, imagoineen, surkuhupaisine ja harhaanjohtavine myyntipuheineen, nimenvaihdos- ja brändipoukkoiluineen...

Sikäli kuin Saimaa Brewing Co:n ja MBH-konsernin tavoite ylipäänsä on tehdä, rehdisti, laadukasta olutta, en voi oluenkuluttajana olla ihmettelemättä omistajan kärsivällisyyttä.

Mikä Saimaata vaivaa? Osat 1, 2 & 3:

http://ulkohuone.blogspot.com/2017/11/mika-saimaata-vaivaa-osa-1.html

http://ulkohuone.blogspot.com/2017/11/mika-saimaata-vaivaa-osa-2.html

http://ulkohuone.blogspot.com/2017/11/mika-saimaata-vaivaa-osa-3.html