Mikä 1900-luvun elokuvahistorian merkkiteos alkaa kuvan talon (Lönnrotinkatu 15) ylimmän kerroksen kulmahuoneistossa?
Kusettajalla oli tiistaina, 29.5.2018, ilo maistaa Sonnisaaren Panimon vastuullisen kalastuksen hengessä lanseeraamaa Marjas-vehnäolutta; raikas, hyvin tehty olut!
Niin ikään ilahduttaa suuresti, että jossain kaukana, laajain turvesoiden takana on panimo, jossa ammattitaito ja ymmärrys oluenvalmistuksen biotekniikasta on korkeassa luokassa; paskantamoita meillä on kiusaksi asti.
Saimaan Juomatehdas ja kulahtanut legenda "Suomen Palkituimmista Oluista ja Siidereistä" kuopattiin vaivihkaa.
Keväällä 2018 edustustustiski on vaihtunut cooliin saimaansiniseen, tehtaan nimi on nyt Saimaa Brewing Company, SBC. Brändi on on pantu uusiksi. Nyt tölkkien ulkopinnalla myydään vastuullisuutta, ja vanhaan malliin, raikkaita ja trooppis-eksoottisia fragransseja, joita ei sisällöstä parhaalla tahdollakaan löydä.
Mikä lienee C.E.O. J. Laukkasen ja nerokkaan bränditiiminsä seuraava veto, töhritäänkö heti kuuman kaljakesän avauksena tärviölle Malmgårdin Panimon vuosien työllä rakennettu eksklusiivinen brändi ja ensiluokkaiset oluet?!
Tämä on kusettajan ja Arde arvioi -blogin yhteisjulkaisu "onko malmgåårdilaisten kauhistuttavin painajainen toteutunut: kaljat pannaan Mikkelissä!" -teeman vaiheilla.
Entinen Saimaan Juomatehdas on nykyisin Saimaa Brewing Company. Brändi ja olutvalikoima on hiljattain uusittu C.E.O. Jussi Laukkasen johdolla. Yritys on kertonut myös tehdyistä ja tekeillä olevista parannuksista valmistusprosessiinsa, mikä on toiveita herättävä uutinen oluidensa maun ja talonmaun kehityksen kannalta; hyvästä suunnastahan on viitteitä jo täällä kusettajassa.
Malmgårdin oluiden valmistaminen Mikkelin panimolla herättää ymmärrettävästi kysymyksiä ja hämmennystä kuluttajain parissa. Nyt tarjoutui tämänkin kirjoittajalle loistava tilaisuus perehtyä laajalla spektrillä MBH-konsernin uusimpiin tuotteisiin ja tuotepolitiikkaan; kiitos MBH:n kitsastelemattoman runsaskätisten näytetoimitusten, jotka täyttivät tähtiblogisti-craftsnobi Arden jääkaapiston; goodwill Mikkelissä, saakeli vieköön, osataan!
Arviointisessio eteni joutuisasti ja tylsän byrokraattisella rutiinilla. Seurapiiriblogisti Arde toimi tapansa mukaan kriittisen omapäisenä ja hyperkorrektina kirjanpitäjänä. Arde arvioi -blogissa esitetyt yksittäiset olutarviot ovat siis synteesi maistelun aikana käymistämme keskusteluista ja arviokohtaisia konsensuksia, joiden takana molemmat seisomme.
Panimokohtaista on suuresti ja erityisesti craft-oluen persoona, aromi ja maku. Tähän vaikuttavat merkittävästi valmistavan laitoksen panimoteknis-fysikaaliset olosuhteet ja ratkaisut, kuten:
-Vierteenvalmistusympäristö, -tekniikka ja -tapa, vierteen käsittely prosessin vaiheissa.
-Käymisolosuhteet; käymistankkien koko ja geometria, käymis- ja hydrostaattiset paineet tankistoissa, s.o. hiivan toimintaolosuhteet ja vierteen käymisympäristö fysikaalisine parametreineen.
-Mikrobiologiset olosuhteet prosessin eri vaiheissa ja näiden mahdollinen kausi- tahai muu vaihtelu, kontaminaatioista puhumattakaan...
-Pullotus tahi tölkitys ja sen toteutus; pullotuksen tahi tölkityksen yhteydessä pakattavaan olueen liukenevan hapen määrä. Happi on myrkkyä oluen ja sen aromin säilyvyydelle, erityisesti trendikkäille parfyymisille humala-aromeille.
-Pullotukseen tahi tölkitykseen liityy onneksi eräs selkeä ja hallittu valintakin: pastöroidaanko vai ei?! Pastörointi toki parantaa mikrobiologista säilyvyyttä, mutta on tunnetusti turmiollista ja tuhoisaa oluen raikkaudelle, erityisesti muodikkaille ja eksoottis-parfyymisille humala-aromeille, jotka suurella vaivalla on saatu pakatuksi olueen aikaisemmissa valmistusvaiheissa...
Uskon, että Olvin päätös olla pastöroimatta omia ja Stadin Scandinavian'in vahvasti ja parfyymisesti aromihumaloituja raikkaita tölkkioluitaan on ollut oikea!
Panimon, oluen ja sen aromin taustalla on siis kiusallisen suuri joukko muuttujia, joiden hallinta - etenkin jos resepti hiivoineen siirretään panimosta toiseen - ja vaikutuksen hahmottaminen lopputulokseen lienee ihmisjärjen suorituskyvyn äärirajoilla; differentiaaliyhtälöryhmät ja -matriisit pyrkivät muka havainnollistamaan ja auttamaan, saakeli vieköön, vaikeain asiain valkenemista...
Olut ja sen aromi, maku ja tunnistettavuus syntyy siis moninaisten muuttujien, joista osa on tuntemattomia tahi hämäriä, yhteisvaikutuksesta. Niitä muuttujia, jotka ja joiden vaikutus lopputulokseen tunnetaan ja joita voidaan hallita, pyritään säätämään prosessiparametreja tarpeen mukaan muuttamalla; näin voidaan vaikuttaa oluen ominaisuuksiin, sen aromiin ja makuun, kun reseptin raaka-aine- ja hiivakantavalinnat on lyöty lukkoon.
Jonkinlainen yleismaailmallinen konsensus oluen valmistajain kuin kuluttajain keskuudessa lienee, että hyvä olut, so. hyvin tehty olut on aromiltaan raikas ja miellyttävän makuinen, olipa se tyyliltään, väriltään tahi humaloinniltaan millainen tahansa; tarkoitukselliset ylilyönnit ehken poislukien...
Myös nk. talonmaku ja oluiden tunnistettavuus syntyy jollakin, enemmän tahi vähemmän selitettävissä olevalla tavalla, kirjavain muuttujain yhteisvaikutuksesta.
Tämän kirjoittajan mielestä Malmgårdin oluet ovat perinteisesti olleet raikkaita ja talonmaku miellyttävä, kun taas Saimaan Juomatehtaan oluet ovat kautta linjan, vuosikaudet, olleet pahvisen tunkkaisia, talonmaultaan luotaantyöntäviä, jotkut suorastaan juomakelvottomia. Saman suuntaisia arvioita ovat esittäneet monet olutarvioijat ja -harrastajat.
Sangen masentava oli session lopputunnelma. Kolme viimeistä olutta, MG:n lippulaivat Dinkel, Emmer Tripel ja X-Porter haistettiin selvästi pernajalais-raikkaiksi ja todettiin siis vakavasti saimaantumisuhan alaisiksi!
Lopuksi, ja harmiksi, näyttää siltä, että räyhäkkäistä aromihumalointitykistön hankintapuheista yms. huolimatta vanha saimaalainen pehvimankeli on edelleen toiminnassa: lukeepa pakkauksen ulkokuoren myyntipuheissa stooreja kuinka raikkaista amerikkalais-parfyymis-eksoottisista aromihumalista tahansa, mitään ei ole jäänyt jäljelle humalain kallisarvoisesta fragranssista sisältöön, tunkkainen döfis poisluettuna.
Jonkinlainen yleismaailmallinen konsensus lienee, että hyvä olut, hyvin tehty olut on ennen kaikkea aromiltaan raikas ja miellyttävän makuinen, olipa se tyyliltään, humaloinniltaan tahi väriltään millainen tahansa...
Enemmittä jaaritteluitta, Saimaa Brewing Co:n Sun Lager on hyvä olut! Tämä vaalea lager ilman makuvirheitä on hyvä suoritus vaikeassa lajissaan, mistä vilpittömät onnittelut Päämajakaupunkiin.
On siis aika kalibroida tulenjohtotutka, etäisyysmittari ja keinohorisontti. Manuaalit löytyvät kätevästi tuosta alta. Varoituksia ajomiinoistakin alkaa kesän humppa- ja hömppäfestivaalikauden korvalla tulla, joten pitäkää varanne!
