Jo toukokuussa 2018, pitkän ja kuuman kaljakesän kynnyksellä aloitettiin Malmgårdin Panimon oluiden massatuotanto pahvisen tunkkaisesta talonmaustaan tunnetussa Saimaa Brewing Companyn tuotantolaitoksessa Mikkelissä. "Valmistaja/Tillverkare: Malmgårdin Panimo, 07720 Malmgård. Valmistuspaikka/Tillverkad på: Saimaa Brewing Co, Mikkeli, Finland." [!!!] Vaikka tuo edellä lainattu teksti olikin tölkkeihin pienesti präntätty, märästä pahvilaatikosta, hikisestä villasukasta tai tiskirätistä, mitäheitä nyt olikaan, ei voinut erehtyä!
Mitä mahdetiin Malmgoordilaisten kesken kartanolla tuumata panimon pikaisesta saimaannuttamisesta, vuosien kuluessa rakennetun brändin töhrimisestä, kelpo oluiden bolsevisoinnista. Helteisen kaljakesän 2018 huippuhetkinä lienee suurin osa liikkeellä olleesta Malmgoordilaisesta ollut tunkkaista saimaalaista pahvikaljaa. Konsernin tuolloinen toimitusjohtaja antoi riemastuttavassa videohaastattelussa, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, aina vaan kelvottomien mikkeliläiskaljojen raikastumisvakuutuksen! Savolaiseen tapaan sen lunastaminen on jäänyt seuraajan huoleksi...
Kesän mittaan Malmgårdin Panimon saimaannuttaminen eteni vauhdilla NKVD-tyyliseen puhdistukseen henkilöstössä ja saivat kylmästi kenkää myyntimiehet, panimon joviaalit festarikasvot ja osakkaat Markku Pulliainen & Stefan Nyman, ensin mainittu jo panimon edeltäjän, Panimoravintola Huvilan perustajia.
Myöhemmin syksyllä tragikomedian protagonisti tuli vihdoin Yagoda-Yezhov -tyyliin itsekin puhdistetuksi. Tuomas Markkula nimitettiin lennosta konsernin toimitusjohtajaksi. Mahtoiko hän aiemmin kesällä häikäilemättä uhrata Malmgårdin Panimon osakkaat ja myyntimiehet, joista toinen oli yrityksen kantaäidin, Panimoravintola Huvilan, perustajatoveri; ainakin oma nahka pelastui, toistaiseksi.
Miten lienevät kesän ja syksyn 2018 tapahtumat vaikuttaneet Malmgårdin Panimon imagoon ja myyntiin, työilmapiiriin ja -moraaliin sekä konsernin kahden tuotantolaitoksen keskinäisiin suhteisiin, työnjakoon ja brändipolitiikkaan? Mikä on, jos on, konsernin uuden toimitusjohtajan Tuomas Markkulan linja, onnistuuko Mikkelin tuotantolaitos vihdoin, reilun kymmenen vuoden yrittämisellä kohentamaan kehnot kaljansa juomakelpoisiksi, jatkuuko saimaalaissiidereiden aitous-filunki...?
Mielenkiinnolla voi siis odottaa Saimaan ja Malmgårdin yhteistä esiintymistä ja ylöspanoa tunnelmineen HBF:ssa; ainakin tullaan näkemään onko tuotantolaitoksilla vielä omat ständinsä, veljellisesti kylki kyljessä tahi hajuraon päässä toisistaan...
Riemastuttavuudessaan vetävät saimaalaiset myyntipuheet vertoja jatkosodan neuvostoliittolaiselle radiopropagandalle, jota Armas Äikiä naiskollegoineen veivasi Lahden radioaallolla.
