Kusettajan kesäkaljapähkynä: Malmgårdin Saimaa-kusetusta vai Saimaan Tuhnu-Malmgoordia?!

Malmgårdin Panimon imagon ja brändin tärvääminen puhuttaa skenessä alkaneenakin kaljakesänä: https://shakerlehti.fi/artikkelit/sopp-tampere-avasi-olutfestivaalien-kesakauden/

Toisaalta, ei tarvinnut aikanaan olla selvänäkijä ymmärtääkseen, että Malmgårdin Panimon ja brändin karu kohtalo oli sinetöity viimeistään, kun umpitollo peritty raha haukkasi paskaa ja osti kelvottomista pahvikaljoistaan tunnetun Saimaan Juomatehtaan toimitusjohtajineen...

MBH-fuusiota seurannut pakko-saimaannuttaminen henkilöstöpuhdistuksineen myrkytti työilmapiirin, tärveli työmoraalin, kuohitsi itsenäisen panimon Saimaan Juomatehtaan (sittemmin Saimaa Brewing Company) toimitusjohtajan nöyräksi tsuppariksi. Nyt näyttää panimo taantuneen edelleen saimaalais-hedönististen marginaalierien vääntäjäksi ja taustakrääsäksi yhteiselle tiskille, joka on Malmgårdin entinen, oma tiski!

Nettisivustollaan Malmgårdin Panimo hehkuttaa oluitaan ja toimintaansa Malmgårdin kartanon ainutlaatuisessa arkkitehtoonisessa miljöössä ja idyllissä omine vesineen viljoineen, tuotteita kehutaan kiitettävän "hyvästä mausta ja tasalaatuisuudesta"...

Myös yläkuvien tölkitettyjä tuotteita esitellään ikään kuin ne olisivat Malmgårdin kartanomiljöössä pantuja. Ei ainakaan eikä tietenkään kerrota, että niitä on tehty, kesästä 2018 alkaen, Saimaa Brewing Companyn (entinen Saimaan Juomatehdas) Mikkelin tuotantolaitoksessa, joka on surullisen kuuluisa pahvisen tunkkaisista tekeleistään...

Omilla nettisivuillaan ei liioin "luonnon ihmeitä kunnioittava, ketterä, maailman puhtaimpia makuelämyksiä rehellisesti ja rohkeasti luova oluenrakastajan elämänkumppani" ja Saimaa Brewing Company noita tuotoksiaan noteeraa.

Fy fan också, mitä kusetusta oli kuuman kaljakesän 2018 alussa ryhtyminen valmistamaan Saimaa-tyylistä tunkkaista pahvikaljaa Malmgårdin nimellä; kenen lienee ollut moinen idea?! Jäljet johtavat taatusti samalle sylttytehtaalle, josta ovat olleet vuosien varrella peräisin muutkin kootut Saimaa-kieroilut tyyliin "Suomen palkituimmat oluet ja siiderit", "Aito Crafty Siideri" jne.

Noita tuhnuisia mikkeliläispaskantamon Malmgoord-tölkkejä ovat siis kauppain hyllyt olleet viime kesästä asti väärällään. Karu totuus niiden "kiitetystä hyvästä mausta ja tasalaatuisuudesta" selviää heti tölkin sisältöä maistamalla, ja lukeehan se toki pienellä präntillä tölkin kyljessä... Voi vain ihmetellä, keille mikkeliläinen törky on saatu juotetuksi!

Freesin kaljakesän 2019 korvalla kestää varmaan kysyä Malmgårdista, jatkuuko meno viime kesäiseen Saimaa-tyyliin?!

Valtakunnan johtava cräft- ja kulttiblogisti, trendsetteri, kansainvälinen seikkailija ja renassanssinero Arde...

... on myös vekkuli sanain tapiiri ja kielen virtuoosi, nerokkaiden ilmaisujen, erityisesti oluen aromia ja makua kuvailevien attribuuttien luoja; kuka nyt ei vaikkapa peräkärryä tuntisi!

Olutta ynnä sen ominaisuuksia, erityisesti flavoria, so. aromia, tuoksua ja makua kuvailevan termistön, etenkin attribuutiston tulee olla, ja se onkin, yleismaailmallista, yleistajuista ja -inhimillistä.

Niinpä oluen aistinvaraiseen arviointiin ja kuvailuun on kehitetty kansainvälinen termistö ja attribuutisto, "Oluen flavoripyörä". Flavoripyörän kehältä ja sektoreilta löytyvät yleisimmät oluessa esiintyvät aromit, tuoksut ja maut, niin hyvässä kuin pahassa, ryhmiteltyinä kemiallisen taustansa ja syntytapansa mukaan.

Erityisesti oluen makuvirheiden, so. kelvottoman kaljan, kuvailussa yleistajuisuus ja -maailmallisuus on tärkeää; pahvimainen, tunkkainen, viemärimäinen, palanut kumi, mattoliima, keitetyt vihannekset, keitetty kaali, selleri ja muut juurekset, äyriäisten keitinvesi, lihaliemi... Mitäheitänytolikaan.

Tällaisten kuvailevien attribuutistojen on hyvä elää ja kehittyä, pysyä ajan hermolla, sillä oluenkuluttajain ja -harrastajain nykysukupolvi tuskin tietää, mitä on, tahi oli, vaikkapa bakeliitti ja miltä se döfaa, etenkin jos kuuma juotoskolvi sitä snadisti gärtsää...

Uusia kelpo refrerenssejä ja attribuuteja kannattaa siis lanseerata niiden ilmaantuessa, niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin.

Saimaan Juomatehtaan, sittemmin Saimaa Brewing Company'ksi nimensä kansainvälistäneen mikkeliläisen tuotantolaitoksen ja paskantamon tekeleitä on alusta alkaen, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, steady-state -tyyliin leimannut jo teollisuusstandardin luonteen saavuttanut hapettunut pahvinen tunkkaisuus ja aromihumaloinnin totaalinen epäonnistuminen; kaiken kaikkiaan melkoinen makuvirheiden kauhugalleria!

Kosmopoliitti-sankarikaljoittelija Arde on nyt blogissaan lanseerannut "Saimaa-tyylisen epäonnistuneen aromihumaloinnin". Niin ikään Arden mukaan seinäjokelaista Mallaskosken Panimoa uhkaa "ns. saimaallistuminen". Kun siis kelpo-oluistaan tunnetussa panimossa ja prosessissa asiat ja kaljat alkavat mennä päin persettä, kyse on saimaallistumisesta...

Traagisin saimaallistumisen tahi peräti saimaantumisen uhri, ei vähiten tapahtumain brutaalin luonteen tähden, on itseoikeutetusti Malmgårdin Panimo, jonka nimellä [!!!] Saimaa Brewing Company toukokuussa 2018 aloitti Saimaa-tyylisen tunkkaisen pahvikaljan massatuotannon Mikkelin tuotantolaitoksessaan, tunnetuin seurauksin...