perjantai 23. marraskuuta 2018

Saimaan kirottu pahvinen perintö. Onko Saimaa Brewing Companyn etsikkoaika ohi, joko loppu häämöttää?




Arde ja Kusettaja ottivat keväisen yhteissessionsa hengessä tällä kertaa asiakseen arvioida Saimaa Brewing Companyn syksyn uutuuksia. Luokattoman kehnoa kaljaa päämajakaupungin pahvimankelista aina vaan. Session viimeisen lihaliemi-maksamakkarakeitoksen äärellä oksennusrefleksin laukeaminen oli lähellä. Tämänkertainen ja masentava yhteisarvio löytyy täältä: http://arijuntunen.blogspot.com/2018/11/arde-ja-kusettaja-arvioivat-taas-mbh.html?m=0

Saimaan Juomatehdas ja sittemmin sen seuraaja Saimaa Brewing Company on edellisen toimitusjohtajansa luotsauksessa, vuodesta toiseen, väen vängällä uskotellut ja opettanut kuluttajille, että "Suomen palkituimmat oluet" ovat pahvisen tunkkaisia. Ihmtellä sopii, miten ja keille ne on vuodesta toiseen saatu juotetuksi!

Keväällä 2018, sittemmin jo kalossia saanut, CEO J. Laukkanen antoi riemastuttavassa videohaastattelussa mikkeliläistehtaan tuotoksien raikastumisvakuutuksen.

Arden ja Kusettajan tämänkertaisen yhteisen maistelusession perusteella tuo vakuutus ei alkuunkaan näytä toteutuneen; meno on jatkunut entisellään. Pitkäaikaisen edeltäjän antaman vakuutuksen lunastaminen on siis jäänyt uuden toimitusjohjan panimomestari Tuomas Markkulan hoteisiin.

Entä jos mikkeliläistuotokset ihmeen kaupalla vielä joskus raikastuisivat, kuinka reagoisivat Saimaan talonmakuun ja tunkkaisiin pahvikaljoihin totutetut kuluttajat, etenkin kotimaakunnassa?

Kuinka, josko mitenkään, reagoisivat raikkautta itsestäänselvyytenä oluelta vaativat valistuneet kuluttajat ja oluenystävät, jotka vuodesta toiseen ovat seuranneet tämän viheliäisen heikkolahjaiselta vaikuttavan paskantamon ja edellisen toimitusjohtajansa myötähäpeää herättävää pahvikaljakohellusta surkuhupaisine ja perättömine myyntipuheineen, niljakkaine brändipelleilyineen?

Onkohan aika, jo aikaa sitten, ajanut Saimaa Brewing Companyn ohi. Miksi ylipäätään kukaan valistunut kuluttaja ja oluenystävä ostaisi sen tuotteita, paitsi ehkä vahingossa, kun lähestulkoon mikä tahansa muu panimo on vuodesta toiseen tehnyt, ja tekee edelleen parempaa olutta.

Täällä Valtakunnan pääkaupungissa oli melkoinen ponnistus löytää mikkeliläistuotteet tämänkertaiseen Arden ja Kusettajan yhteissessioon, kaikkia ei kai löytynytkään. Jotakin Saimaa Brewing Companyn ja sen brändin arvostuksesta kertoo sekin, että kaupungin ykkösolutkauppa Ruoholahden K-Citymarket oli jo viime keväänä siivonnut hyllynsä tykkänään Saimaan tekeleistä! Lieneekö Bruuveri ainoa paikka, jossa Saimaata hanassa... Saimaa tosiaan kuulostaa täällä oluenystäväin ja -harrastajain keskuudessa pahvikaljoineen vitsiltä tai kirosanalta.

Saimaan ja sen edellisen toimitusjohtajan pahvisen tunkkainen perintö ei hevin unohdu, vaikka sitä nimen tahi brändin vaihdoksilla yritettäisiin peitellä. Mahtoiko nykyinen omistaja haukata paskaa mikkeliläisfirman ostaessaan ja toimitusjohtajan tuolloin valitessaan; tuotantolaitoksen ja brändin arvostus sekä jälleenmyyntiarvo ei liene vuosien varrella ainakaan kasvanut.

Unohtaa ei kannata sitäkään, että myös Malmgårdin Panimon maine ja brändi lienee kärsinyt melkoista vahinkoa Saimaa-yhteistyöstä, jota ilmeisesti Mikkelin pääkonttorista käsin männä keväänä ajettiin kuin käärmettä pyssyyn.

Nähtäväksi jää, vaipuuko keväisellä Saimaalla miinaan ajanut Malmgårdin Panimokin haikeasti pihisten ja pulputtaen, perä edellä sinilaineiden hyytävään syleilyyn tässä cräft-skeneä syvästi järkyttäneessä haaksirikossa...







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti