sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Joko riittää sahti- ja kaljahömppä & humppa ja yleisön henkisen tason aliarviointi!?

Kesän craft-kaljabakkanaalikausi lähti käyntiin Tampereen SOPP:lla, vai lähtikö, tästä ei Kusettajalla ole tarkkaa käsitystä, sillä näitä härdellejähän on tarjolla yli havumetsäin ynnä turvesoiden sävyttämän valtakunnan, liki Hangosta Petsamoon.

Valtakunnan Stadissa Rautatientientorilla niitä riittää kuulemma koko kesäksi, hädin tuskin toinen toisensa alta pois ehtii; eikä pelkästään Rautatientorilla, vaan kuluvana suvena ainakin Ullanlinnassa...!

Kauden avasi Rautatientorilla Kippis-festivaali, joka Peter Tammenheimon raportin mukaan oli "myötähäpeän tuskaa" ja päätyi surkuhupaisaan mahalaskuun.

Alan ja valtakunnan hallitsevan veteraanitoimijan SOPP:n kone alkoi tiettävästi yskiä, mitä yleisön osoittamaan kiinnostukseen tulee, jo kauden alussa Kuopion satamassa, mistä kertoo tähtiblogisti Arden raportti paikalta ynnä allaoleva Tk-valokuvansa tyhjähköstä bakkanaaliteltasta; nähtäväksi jää heinäkuussa, josko stadilaisyleisön kyllästyminen kulahtaneeseen sahti- ja kaljahömppään saa Rautatientorin SOPP:n sakkaamaan näyttävään mahalaskuun. Arkkitehtoonisesti arvokkaalle miljöölle ja aukiolle soisi löytyvän tyylikkäämpää käyttöä, vaikka tyhjänä, luistinrataa odotellessa.


Kaurismäen veljesten Peter von Baghin keralla perustama Sodankylän elokuvajuhlat on, ehken Savonlinnan oopperajuhlain ohella, maamme kansainvälisesti tunnetuin kulttuuritapahtuma, jonka siipein kanto on pysynyt vuodesta toiseen, ilman vastenmielistä hypetystä.

"Olutkulttuurilla" [!] elämöiväin kalja-hömppäfestivaalein rinnalle tähän oksennusta nokkivain varisten maahan sopisi ehken yksi kansainvälinenkin alan bakkanaali. Sen isäntänä, sieluna ja seremoniamestarina toimisi ainoa maailmanluokan craftkalja-snobimme, tähtiblogisti Arde.

Festivaalin ydinjoukko olisivat Arden kansainväliset craft-kaljatuttavat ja -starat perskärpäsineen Yhdysvaltain itärannikolta Kalifornian San Diegoon, Oseaniasta, kaikkialta, Euroopasta nyt puhumattakaan.

Craft-skenen maailmanluokan starat jonottaisivat vuodesta toiseen päästä Arden ja toistensa kanssa leppoisasti craft-kaljoittelemaan "mid nowhere" alkuasukkaiden ja laiduntavain lehmäin ihmetellessä kaoottista menoa...

Kuinka olisi vaikka The International Jalasjaervi Craft Hoax, hosted by Arde, sponsored by the local Fur Breeders' Agricultural Cooperative.


perjantai 15. kesäkuuta 2018

Mikä on paskantamoiden asema, tulevaisuus, kohtalo craft-skenessä?


Aina on ollut niin, että ajan nuolen suunnassa darwinismin ankara kassara karsii armottomasti elinkelvottomat yksilöt pois muita kiusaamasta.

Valistunut arvaukseni on, että näin tulee käymään paskantamoille, jo kelpo-tuotteista ylikyllästyneellä ja -kilpaillulla markkinalla. Viimeistään, kun omat ja muilta kusetetut rahat ja maakuntien kuulemma avokätisesti jakamat turpeennostotuet vaimitänenytoli loppuvat, the game is over.

Vaikka paskantomot, toivottavasti, ovat lyhytikäisiä, ehtivät ne elinaikanaan tehdä isosti hallaa terveille toimijoille tärväämällä kelvottomilla tekeleillään koko alan mainetta. Ilmeistä on, että kuluttajan ja craft-skenen terveiden toimijoiden yhteinen etu on paskantamoiden mahdollisimman pikainen poistuminen näyttämöltä.

http://ulkohuone.blogspot.com/2017/06/ne-kehnommat-kesakaljat.html
http://ulkohuone.blogspot.com/2017/06/mista-ne-on-ne-kelpo-kesabisset-tehty.html
http://strasselberg.blogspot.com/2017/06/shit-house-blues-pest-infesting-craft.html?m=0


Kusettaja pääsee Karibialle "Siirry sijoittamaan" Painikkeesta. Kippis!

Iso-Kallan Panimo (est. 2013) pyytää rahaa parhaillaan käynnissä olevalla osakeannilla. Nauruksi pistää yrityksen hellyttävä osakeantiesite oheisen linkin takana: http://www.isokallanpanimo.fi/File/Osakeanti.pdf?787002

Esitteen mukaan "Panimo on tehnyt tasaista hyvää kasvua vuodesta toiseen ja vakiinnuttanut paikkansa suomalaisella pienpanimokartalla". Mitä tekemiseen tulee, potentiaalinen sijoittaja lienee kiinnostunut tuloksen tekemisestä; yrityksen taseesta ja tehdystä tuloksesta esite vaikenee.

Esitteessä todetaan räyhäkkäästi "Kolminkertaistamme tuotannon". Lisäksi "povataan" [!] "hyvää kasvavaa liikevaihtoa". Pylväsdiagrammit esittelevät liikevaihdon povattua kasvua vuosille 2018-2020.

Niin ikään potentiaalinen sijoittaja pääsee "osalliseksi" vakaasti kasvavaan panimoon ja "auttaa kehittämään ja monipuolistamaan suomalaista olutkulttuuria"; todetaan myös: "Sijoittamalla saat etuuksia, joita et muuta kautta tule saamaan." Wau!

Osakkeet ovat B-osakkeita eikä niillä ole äänivaltaa, mutta oikeus osinkoon on. Mukaan pääsee klikkaamalla "siirry sijoittamaan" -painiketta. Kippis!

Kusettajan pitkäaikainen haave on purjehdus Karibialle omalla purjeveneellä. Sen voisi ehken toteuttaa osakeannilla tahi trendikkäällä joukkorahoituksella. Sijoittaja voisi jännittää nojatuolissaan Kusettajan puolesta matkan myrskyissä ja saisi T-paidan, jonka rinnuksessa kuva Kusettajasta kiskomassa rommia Havannan Nacional-hotellin terassilla Panamahattu päässään, Partagas D4 -sikari hampaissaan; Kusettaja tarjoaisi ilman muuta rommipaukun jos sijoittaja sattuisi naapuripöytään. Kippis!


keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Insinöörit raikkailla ja makoisilla palkintokaljoilla Gasometrien syleilyssä!


Insinööri Matti Kullberg mursi taannoin Kusettajan ensimmäisen koodinmuropähkynän ja on siis Stapakan terassilla ansaitsemallaan palkintokaljalla. Pähkynän sisältä putkahtanut kysymyskin lienee jo saanut vastauksensa, moneltakin taholta. Tietoturvaporsaanreikäspesialisti Juha Tretjakov mursi Kusettajan toisen koodinmurtopähkynän ja on toivottavasti myöhemmin kesällä tilaisuudessa kuittaamaan palkintokaljansa Suvilahdessa.


Matti (vas.) ja vanhempi ammattiveljensä Kusettaja kiskomassa Stadin Panimon taatusti tuoretta, fragrantisti kuivahumaloitua Genuine IPAa Suvilahden imponeeravassa atmosfäärissä ja arkkitehtoonisesti ainutlaatuisessa Selim A. Lindqvistin luomassa rakennetussa kulttuuriympäristössä, gasometrien siimeksessä.


Kusettaja muistaa olleensa itsekin jokseenkin 20 vuotta sitten perustamassa tätä sittemmin jo instituutioksi Suvilahteen juurtunutta kalssikkopanimoa baareineen ja aikoo juhlia vuonna 2038 tämän arkkitehti Selim A. Linqvistin vuonna 1908 piirtämän craft-palatsin 40-vuotistaivalta makoisan kaljan säestyksellä.



Suvilahden höyryvoimalaitos ja kaasulaitos ovat ainutlaatuinen arkkitehtooninen kokonaisuus, teollisuus-jugendin ja teräsbetonirakentamisen taidonnäyte 1900-luvun alusta. Alueella toimivat vuodesta 1909 alkaen yhdessä Helsingin kaupungin höyryvoimalaitos ja kaasulaitos.


Hoyryvoimalaitos käynnistyi vuonna 1909 kolmella brittiläisellä Babcock & Wilcox -höyrykattilalla, joissa oli modernit itsetoimivat ketjuarinat parantamaan palamista ja vähentämään savukaasuhaittoja.
Turbogeneraattoreita oli kaksi, molemmat teholtaan 750 kW (0,75 MW), kummankin antojännite 5,5 kV (5500 Volttia) vaihtovirtaa kolmessa vaiheessa. Höyryturbiinit toimitti sveitsiläinen Escher Wyss & Cie. ja generaatorit saksalainen Felten Frankfurt am Mainista. Korkeajännitteinen kolmivaihevirta johdettiin Suvilahdesta maakaapelilla Kasarmintorin sähköasemalle, missä se pyörivillä muuttajakoneilla muutettiin sähkönjakeluverkon 2x120 Voltin tasajännitteeksi.

Höyryvoimalaitoksen juhlalliset avajaiset vietettiin 14. heinäkuuta 1909. Seuraavana päivänä kirjoitti paikalla ollut sanomalehtimies: "... kaikki on siroa, tarkoituksen mukaista ja uudenaikaista. 60 metriä korkea sawupiippu nielee kiwihiilen sawun miltei kokonaan, joten uuden sähkölaitoksen läheisyydessä ei suinkaan tarvitse sawuun tukehtua."


Albert Einstein oli hieman aikaisemmin, vuonna 1905, julkaissut suppean suhteellisuusteoriansa, josta seuraa myös massan ja energian välisen yhteyden kuvaava kuuluisa yhtälö E=mc2. Suvilahden höyryvoimalaitoksen tuprutellessa ensimmäiset kiwihiilen sawunsa taivaalle tuskin monissakaan aivoissa kyti ajatus, jonka Suomirock-legenda Eppu Normaali kiteytti: "Uraani halkeaa ja tuottaa lamppuihimme valkeaa!"...


Stadin Panimo ja Panimobaari sijaitsevat kaasulaitoksen entisessä puhdistamorakennuksessa, kahden kaasukellon, gasometrin, siimeksessä. Jugend-tyyliin verhoiltu on vanhempi, tilavuudeltaan 30 000 kuutiometriä ja otettiin käyttöön kaasulaitoksen valmistuttua v. 1910.



Uuudempi verhoilematoton, teräskehikon ympäröimä gasometri, tilavuudeltaan 50 000 kuutiometriä, valmistui vimmatusti jazzaavan-jammaavan 20-luvun lopuksi vuonna 1929. Kiihkeästi tupakoivan ja maailman pulssia herkeämättömästi radion kuulotorvienkin välityksellä tunnustelevan koneromantikko Olavi Paavolaisen tidetään suuresti ihailleen tätä teollisen teräsarkkitehtuurin kaunotarta, jonka mukaan ovat myös StaPan Gasometer-tuoteperheen oluet nimetyt ja joka etiketeissäkin edukseen esiintyy.

Siinä missä hoyryvoimalaitoksen polttoaineena oli kivihiili, tuotettiin gasometrien kautta jaeltava kaupunkikaasukin kivihiilestä kuivatislaamalla. Todettakoon, että alueella oli myös kolmas, sittemmin purettu pienempi gasometri, johon kerättiin loppuun kuivatislatun kivihiilipanoksen höyryjäähdytyksessä syntyvä vesikaasu, vedyn ja häkäkaasun seos (H2O + C --> H2 + CO), joka seostettiin isompiin gasometreihin kerättyyn kaasuun; mitään ei siis köyhässä maassa päästetty hukkaan!

Kun tuli höyryvoimalaitoskaunottaren kattilain alta sammui vuonna 1976, gasometrit palvelivat Stadin kaupunkikaasuverkkoa vielä 1990-luvulle asti.


tiistai 5. kesäkuuta 2018

North, Arctic Lager by Tornion Panimo


Kusettaja on kulttuuri- ja olutkulttuurikriittinen julkaisu, eikä täällä usein nähdä arvioita yksittäisistä oluista. Nyt kynnys kuitenkin huokeasti ylittyy craft-kulttuuri- ja -aluepoliittisillakin kriteereillä arvioiden.

Siinä missä filtteritön Gitanes, Belomorkanal ja vihreä Nortti ovat aromikasta ja tuhtia kunnon tupakkaa, on tämä North (5,5% vol.) riemastuttavasti kelpo olutta!

Raikas ja herkullisesti humaloitu, täyteläinen suodattamaton olut. Vaahto syntyy, pysyy ja on herkullisen makuista, mikä on hyvän oluen merkki.

Mitä tuumannee craft-snobi ja tyylitaituri Arde, kun en osaa tumpata Northia mihinkään kategooriaan, vaan luonnehdin sitä runsaasti humaloiduksi Kellerbieriksi. Kuivahumalointi on onnistunut ja fragranssi tallessa; lieneekö käytetty mentholinraikasta Polarista.


maanantai 4. kesäkuuta 2018

Quo vadis, MBH-Breweries?


Entinen Saimaan Juomatehdas, nykyinen Saimaa Brewing Company haluaa C.E.O. Jussi Laukkasen mukaan olla Suomen vastuullisin pienpanimo. Aiemmin keväällä kerrottiin, että uuden vastuullisen brändin myötä myös oluiden laatu paranisi ja tavoitteena ovat kansainväliset markkinat.

                                          Kuva: Arde "Ari" Juntunen.


MBH-konserni (Saimaa Brewing Company & Malmgårdin Panimo) lähetti hiljattain laajasti uusia oluitaan olutharrastajain arvioitavaksi, ja huonostihan siinä näyttää käyneen. Pahvinen tunkkaisuus "tiskirätteineen" on mikkeliläisessä talonmaussa edelleen vahvasti läsnä, reliikkinä Saimaan Juomatehtaan päiviltä; oheisten linkkien takaiset arviot puhunevat puolestaan:

http://www.reittausblogi.info/2018/05/maistossa-malmgardin-uutuudet-hoppy-oat.html

http://www.reittausblogi.info/2018/05/maistossa-saimaa-brewers-classic-pils.html

http://arijuntunen.blogspot.com/2018/05/arde-ja-kusettaja-arvioivat-mbh.html?m=0

http://kusettaja.blogspot.com/2018/05/arde-ja-kusettaja-arvioivat-mbh.html

http://arijuntunen.blogspot.com/2018/06/malmgard-idaho-wheat-ale.html?m=0

http://arijuntunen.blogspot.com/2018/06/sopp-kuopio-2018.html?m=0

http://jaskankaljat.blogspot.com/2018/06/malmgard-hoppy-oat-ale_14.html#comment-form

https://olutopas.info/foorumi/thread-1660-post-128527.html#pid128527

http://www.reittausblogi.info/2018/06/olutarvio-malmgard-emmer-pale-ale.html

http://www.reittausblogi.info/2018/06/maistossa-saimaan-brewers-organic-oluet.html

SJT:n "Suomen palkituimpien oluiden" jälkeen on nyt siis uuden brändin myötä tarjolla SBC:n vastuullisia, mutta valitettavasti, edelleen pahvisen tunkkaisia, kehnoja kaljoja. Toki toivoa herättäviä ilon aiheitakin joukkoon mahtuu.

Tölkkien ulkopinnan markkinointihölperö lupaa siis entiseen tapaan raikkautta ja eksoottis-hedelmäisiä humalafragransseja jne, joita sisällöstä ei kertakaikkiaan löydy, vaan ovat ne jossakin valmistusvaiheessa muuttuneet tutuksi, tympeän tunkkaiseksi, pahviseksi talonmauksi; Päämajakaupungin pahvimankeli jyrää kaiken humalalta tuoksahtavan tuusan nuuskaksi!

Lieneekö Saimaa Brewing Company kertakaikkiaan heikkolahjaisin craft-panimo kautta aikojen. Enimmäkseen epäonnistuneita, tunkkaisia tekeleitä, alusta alkaen, vuodesta toiseen, surkuhupaisten myyntipuheiden säestyksellä. On toki myös mahdollista, että petollisella PHE-efektillä on tässä merkittävä rooli.

Kuuman kaljakesän 2018 aluksi näyttää siltä, kuin oltaisiin vielä bolsevisoimassa tärviölle Malmgårdin Panimon hienoa brändiä ja mainetta tekemällä Malmgårdin oluita mikkeliläisin maustein. Toki, ja onneksi valistunut asiakas osaa varoa ajomiinoja ja erottaa mikkeliläiset ja pernajalaiset Malmgåårdit toisistaan tölkkien ja pullojen ulkopinnan tekstejä tutkimalla, toivottavasti jatkossakin.


Niin ikään jää nähtäväksi, ajettaneenko MBH-konsernin Malmgårdin Pernajan panimo ja siis aidot malmgårdilaiset oluet vastuullisesti alas; vaivihkaa tämä tuskin onnistuu.


keskiviikko 30. toukokuuta 2018

ELOKUVAPÄHKYNÄ#1!


Mikä 1900-luvun elokuvahistorian merkkiteos alkaa kuvan talon (Lönnrotinkatu 15) ylimmän kerroksen kulmahuoneistossa?



Kusettajalla oli tiistaina, 29.5.2018, ilo maistaa Sonnisaaren Panimon vastuullisen kalastuksen hengessä lanseeraamaa Marjas-vehnäolutta; raikas, hyvin tehty olut!

Niin ikään ilahduttaa suuresti, että jossain kaukana, laajain turvesoiden takana on panimo, jossa ammattitaito ja ymmärrys oluenvalmistuksen biotekniikasta on korkeassa luokassa; paskantamoita meillä on kiusaksi asti.