maanantai 23. maaliskuuta 2020

Takana Oluenrakastajan elämänkumppani, Mikkelin Malgårdit, "aito" Crafty-Siideri, Suomen palkituimmat oluet ja siiderit & muut Saimaa-kieroilut...

Tarjolla tänään: EMÄNNÖINTIÄ!

Talouselämä-lehti esitteli (Nro 11/20.03.2020) "Uudessa työssä"-pakinapalstallaan pokerisankari Jussi Laukkasen uuden työn: Emännöintitoimisto Aamu, asiakkuudet ja palvelut: "Nyt tuodaan isännöintipalvelut tälle vuosituhannelle!"

Ja vanhan työn: MBH-Breweries Oy, toimitusjohtaja:
"Yhdessä tiiminsä kanssa Laukkanen 15-kertaisti Saimaa Brewing Companyn myynnin ja kasvatti yhtiöstä Suomen kolmanneksi suurimman pienpanimon". Pakinan päähenkilö toteaa itse: "Se oli hyvä koulu yrityksen kasvamiseen ja kehittymiseen." Toki entinen toimitusjohjaja jätti häveliäästi kertomatta, että kenkää tuli.

Talouselämän puffissa itsekehutun MBH-uran voi nähdä toisinkin: kahden panimon brändin, goodwillin ja tuotteiden tärvääminen.
http://kusettaja.blogspot.com/2018/10/mika-saimaata-vaivasi-5-game-is-over.html?m=0







maanantai 16. maaliskuuta 2020

Mitä kuuluu, persreikäin paskantamot? Eikö pauku henkselit huhtikuussa Kaapelilla? Kuinka moni on pystyssä vielä kesällä, entä vuoden päästä...?!




Kuvat ovat erään Valtakuntamme pääkaupungin ydinkeskustan marketin oluthyllystöstä.

Kohtuuhinnalla, meikäläisittäin, löytyy tunnettuja ja luotettavia, tasalaatuisesti laadukkaita, sanalla sanoen ensiluokkaisia tuontioluita, joukossaan todellisia klassikoita, pilsneriä ja pintahiivaa...

Ja saakeli vieköön, sekalainen sakki ryöstöhintaisia, toinen toistaan epäilyttävämpiä ja epämääräisempiä tekeleitä kotimaisilta "pienpanimoilta", joita yhtenään sikiää joka takahikiään.

Savonlinnoissa ynnä muissa oksennusta nokkivien varisten ihmemaamme viheliäisissä persrei'issä kuviteltaneen, että kaikki tekee ramiaarikat. Siispä perustetaan kavereiden kanssa paskantamo turvesuon äärelle, mennään Kaapelille HBF:ään ja tietysti Sahti-Pekan Humppa&Hömppä -markkinoille Kaisaniemeen ja ehken jopa Saksan Berliniin asti paukuttelemaan henkseleitä, lähtellään kuvia ja loruillaan täyttä skeidaa omaan kylävipuseen ja Maaseudun Tulevaisuuteen kansallisesta ja varmasti tulevasta kansainvälisestä läpimurrosta, tuodaan ryöstöhintaiset, omakehutut ja "kansainvälisesti palkitut" [hah hah haa!] epämääräiset tekeleet väen vängällä Valtakunnan pääkaupungin marketteihin asti muiden samanlaisten kylkeen, kyllä niitä sinne mahtuu, aina vaan, solidaarisesti kaikilta paskantamoilta, olevilta ja tulevilta, ja kassa kilisee...

Paskantamon perustamisrahat kusetetaan tietenkin hyväuskoisilta tolloilta osakeanneilla-joukkorahoituksilla, kunnanisien junailemilla kehitysalue-sonnanlevitys-turpeennosto-nauriinkaskeamistukiaisilla ja mitä kaikkia heitä nyt lieneekään; tiedä vaikka kaikkein hoopoimmat polttaisivat peräti omiaan. Osuuspankkiireille vakuutellaan ummetlammet-hölynpölyt cräftin ilosanomaa, firman nimikin väännettään englanniksi ja lukratiivista kollaboa hehkutetaan suuren maailman starojen ynnä mikkelismakkelismukkellereiden & Co kanssa, kun Jaska ja vielä kansainvälinen sankarikaljoittelija Ardekin mainitsee tiedotusvälineessään, jo on portit auki Eldoradoon...

Swell, there is no business like paskantamobusiness! Täysjärkinen liiketoiminta vaatii yleensä oikeaa, vakaata kysyntää ja tasaista menekkiä, tässä tapauksessa ryöstöhintaisille ja jatkuvasti vaihtuville tekeleille, joiden laatu, erityiseti mikrobiologinen laatu on usein mitä sattuu.

Mihin perustuvat paskantamoiden markkinaodotukset. Ovatko kuluttajat muka pitkän päälle ja uskollisesti valmiita, kerrasta toiseen, maksamaan paskantamo-/persreikälisän arveluttavista kaljoista, joiden laadusta ei koskaan ole mitään takuita, kun naapurihyllyissä on tarjolla takuuvarmoja ja laadussaan lyömättömiä tuontioluita ja klassikoita reilusti huokeampaan hintaan?!!!

Puhkeaako paskantamokuplamme vihdoin vuonna 2020? Joko keväällä alkaa raaka pudotuspeli ja darwinismin armoton kassara heilua?
https://viisitahtea.com/juoma/olut/konkurssin-tehnyt-panimoyrittaja-kilpailu-olutalalla-kovenee-entisestaan/


Oho, rasvainen on paskantamolisä Sofiankadun Sahti-Pekallakin; kuka pannee paremmaksi!


Takuuvarma, loistokalja paskantamobakkanaalin pikaiselle lopulle.



sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Valmistaja: Metalliyhtye Mokoma. Valmistuspaikka: Saimaa Brewing Company, oluenrakastajan elämänkumppani!

Olutpostimestari matkaansaattoi alla olevan tiedotteen ja kaljakevään ilouutisen:
https://olutposti.fi/metalliyhtye-mokomalta-olut/

Legendaarinen metallibändi valitsi yhteistyökumppanikseen legendaarisen surkeista pahvikaljoistaan tunnetun Saimaa Brewing Companyn paskantamon (ent. Saimaan Juomatehdas Oy); onneksi olkoon molemmille!

Tiedotteessa Saimaa Brewing Company kertoo panostaneensa alkoholittomien oluiden tuotekehitykseen, mikä ei jää epäselväksi, jos on uskominen HBL:n "Ölrutan" -palstan tuoreeseen arvioon (15.1.2020) ja lakoniseen luonnehdintaan "Brewer's Special Utah 0,3% Rye Ipa:sta":

"Obehaglig fähuslukt. Smaken är metallisk, grapefrukt, kvar blir en underlig smak i gommen. Troligtvis illafaren." [Score: 1 tähtönen viiden tähden asteikolla]

Tahi Arden & Kusettajan arvioon samaisesta tekeleestä marraskuulta 2018:

"Bensiinin tuoksua sameassa rumassa oluessa. Maku karamellisen maltainen, epämiellyttävä kuivahedelmäinen kokonaisuus, kylmää kaurapuuroa, miksei ruispuuroakin. Kvassimaista nihkeyttä, äärimmäisen epämiellyttävää."

Tiedotteessa hehkutetaan: "Mokoman Alcohol free beer 0,3% on kuparin sävyinen ja runsaasti humaloitu ruis IPA. Syntisen hedelmäinen makunautinto on täynnä maltaisuutta sekä rukiin mausteisuutta..."

Hehkutuksen perusteella tölkkein sisältönä saattaisi hyvinkin olla tuo arvioissa kehuttu "Brewer's Special Utah 0,3% Rye IPA"; jäämme siis kiihkeästi odottelemaan käsiksi pääsyä pian lanseerattavaan syntisen saimaalaiseen makunautintoon!



keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Även vid Ankdammen finns det öl-journalistik!

Männä vuosina täällä Kusettajassa odotettiin kiihkeästi torstain Höblää; josko olisi matkaan saatettu André Brunnsbergin Ölrutan. Nyttemmin André on saanut adjutantin Patrik Westerbackista ja ilmestymispäiväkin on keskiviikko; alkuvuoden odotus palkittiin tänään...

Vaikka kuvassa siis nykyään parivaljakko André & Patrik, Andrén luoma jaarittelematon tyyli oluiden arvioinnissa jatkuu sellaisenaan. Oluet pisteytetään viiden tähden skaalassa ja arvioidaan lyhyesti, usein yhdellä virkkeellä [!], mikä on saavutus jo sinällään, jos vertaa suomenkielisen hölynpölyjournalismin tuotoksiin.

Ölrutan'issa lakoniset arviot ovat [olleet] yleensä hyvin argumentoituja, joskin kelvottomien kaljojen kohdalle osuessa aivan liian kilttejä, jopa naiivin hyväuskoisia.

Tämän päiväisessä "Veteöl och ale passar bra som alkoholfria" -koseriassa Saimaa Brewing Companyn "Brewer's Special Utah 0,3% Rye Ipa" todettiin kelvottomaksi, mikä ei tämän kirjoittajalle ollut yllätys! Alla lainatun arvion viimeinen lause ja otaksuma on varoittava esimerkki kiltistä ja naiivista hyväuskoisuudesta [itsepetoksesta?!]. Tuon arvion perusteella yksikin tähti on liikaa!

"Obehaglig fähuslukt. Smaken är metallisk, grapefrukt, kvar blir en underlig smak i gommen. Troligtvis illafaren."

Här hos Kusettaja är vi säkra på, att kaljan icke är illafaren; ta mig fan, detta är Saimen!!!

Kelvotonta törkyä todettiin tämän samaisen "Brewer's Special Utah 0,3% Rye Ipan" olevan jo/myös Arden ja Kusettajan Saimaa-MBH -kaljojen masentavassa yhteisarvioinnissa marraskuussa 2018:
http://arijuntunen.blogspot.com/2018/11/arde-ja-kusettaja-arvioivat-taas-mbh.html


lauantai 11. tammikuuta 2020

Journalismia vai jee-jee -hölynpölyä!?

Pyöriäkseen kunnolla Valtakunnan kaljaskene tarvitsee tietenkin jatkuvaa voitelua, hypetystä. Tästä huolehtii systeemin sisällä häärivä sisäsiitoinen humbuugimaakareiden yhteisö äänitorvenaan kirjava ruoka- ja kaljasenttareiden & -blogisterien kööri.

On aivan turha yrittää etsiä ymmärrystä tahi näkemystä, mitään substanssia näiden puppugeneraatoreiden suolloksista. Ne ovat epä-älyllistä, kritiikitöntä sanahelinää, tythjänpäiväistä ja tyhjäpäistä pintaliitoa, tuoteasettelua ja pelkkää mainosta, josta julkaisijat ja muut kaupalliset tahot maksavat senttareille, jotka ovat julistautuneet ja omassa köörissään ristiin huutoäänestetty "asiantuntijoiksi" ja "journalisteiksi"... 

Noiden asiantuntija-journalistien suoltaman niljakkaan hölynpölyn olemus on: liikeyrityksistä, kaljakapakoista ja fiinimmistä ravintoloista, kaljoista sekä skenessä pörräävistä puliveivarikollegoista kirjoitetaan puuta-heinää tekopirteässä jee-jee -sävellajissa, kliffaa kekkeripörräystä & kestitystä ja kirjoituspalkkioita vastaan. 

Pikkusievistelevä, tylsän kliseinen "oikeakielisyys" ei auta, jos väkertäjällään ei kerta kaikkiaan ole mitään asiaa... Puuttuvat logos, pathos & ethos; on vain mainos. 

Ei ollut ollenkaan yllättävää, että tällä kertaa humbuugihärdellin ytimessä vaikuttava sisäsiittoinen Hyväin Tuomaiden keskinäiskehun & -olalletaputtelun pönö- & hönöklubi palkitsi skenen pelle-eliitissä ylitse kaiken himoitulla jäsenkirjallaan vaihteeksi kaljakapakoinnin sijaan -"journalismin", jommoista löytyy seuraavan linkin takaa: https://aromilehti.fi/artikkelit/oluttasting-x-3/


lauantai 21. joulukuuta 2019

Voi Hyvät Tuomaat! Jouluterveiset sisäsiittolasta.

Toinen toistaan olalle taputtelevien kaljakapakoitsijoiden ja näiden perskärpästen, kaikenkarvaisten kaljaskribenttien ja -senttareiden ynnä muiden humbuugimaakarien sisäsiittoinen liskoyhteisö on jälleen lisääntynyt. Tällä kertaa pukkasi kaksoset!

Omassa luokkassaan ovat tämän niljakkaan keskinäiskehun pönökerhon riemastuttavan tärkeilevät julkilausumat, jotka retoriikkansa hilpeässä tunkkaisuudessa vetävät huokeasti vertoja NKP:n Keskuskomitean kultaisella brezhneviläis-komsomolilaisella YYA-kaudella suoltamille kommunikeoille; vain vaivoin jaksoimme odottaa tämän vuotista julistusta!

Hyväin Tuomaiden sisäsiittoisen Hönöklubin vuoden 2019 liturgia löytyy seraavan linkin takaa; ihme jos ei moisen potaskan väkertäjällä ole itselläänkin ollut räkänauru herkässä: http://olutliitto.fi/hyva-tuomas-olutpalkinto-olutviestijoille/



perjantai 20. joulukuuta 2019

Porterhammasta kolottaa, aina vaan; tulitukea rajan takaa!


Koffin vuosikertaporter 1988 tiiliseinällä. Tuoreenakin tämä muistuttaa soijakastiketta, nyt menee jo täydestä; tiskialtaaseen. Tämän kirjoittajalle on aina ollut mysteeri se hurmoksellinen "kansainvälisen" yliarvostuksen määrä ja [muka] kulttimaine, minkä tämä kitkerä pohjaanpoltetun makuinen tuote on saanut; maailma on väärällään parempia, paljon parempia.



Tverin Porter, kantavierre 20% Plato/alc. 7,0%, parasta ennen 02/2001; edelleen loistokunnossa...!



Tässäkin tiiliseinällä kelpo Porter rajan takaa, kv 17% Plato, abv. 7,0%. Ikää jo yli 20 vuotta. Niin ikään ensiluokkaisessa, makunystyrästöä kutkudeeraavassa kondiksessa! Kyllä Venäjällä Porterit kaikesta päätellen on osattu...!