lauantai 10. marraskuuta 2018

Big time! Maailman paras gini tulee Suomen itäisimmästä kunnasta!


Helsingin Sanomat hehkuttaa lauantaina 10.11.2018 kokonaisella Talousaukeamalaan (B10-B11) "Maailman parasta giniä" ja "maailman parasta tislattua alkoholijuomaa" Suomen itäisimmästä kunnasta! Superlatiivia superlatiivin perään, Valtakunnan ykkösvipusessa.

Samaisessa jutussa todetaan niin ikään, että "tarinat ovat nykyisin yhä tärkeämpi osa kuluttajatuotteita". Melkoinen stoori, melkoista vedätystä tosiaan, koko aukeama. Arctic Blue Gin'in keksijät ja myyntimiehet Mikko Spoof ja Kimmo Koivikko myyvät kansainvälisillä markkinoilla tonic-veden ginissään aiheuttamaa samentumaa [ginissä !!!] "suomalaisen mustikkametsän aamu-usvana".

Jutun mukaan "Maaliskuussa 2018 Arctic Blue Gin valittiin Saksassa maineikkaassa World Spirits Awards -kilpailussa maailman parhaaksi giniksi ja maailman parhaaksi tislatuksi alkoholijuomaksi."

Siis: "maailman paras gini" ja "maailman paras tislattu alkoholijuoma" [!!!]

Tutkitaan tarkemmin tämän arvostetun World Spirits Awards -"kilpailun" nettisivua.

Luulisi siis Arctic Blue Gin'in "maailman parhaana gininä" ja "maailman parhaana tislattuna alkoholijuomana" hyppäävän välittömästi silmille!

"Kilpailun" Superstars 2018, supertähdet tulevat kuitenkin Saksasta, Itävallasta, Sveitsistä ja Karibialta! Missä on Arctic Blue Gin, saakeli vieköön!

Distilleries of the Year 2018 -luokituksen saa (113:sta osallistuneesta) kaikkiaan 32 tislaamoa. Niistä 23 saa "World-Class Distillery" -luokituksen, 5 saa "Master-Class Distillery"-luokituksen, 3 saa "Master Class" -luokituksen ja yksi saa hännän huippuna "Recommended Distillery" -luokituksen. Luokituksen saaneiden joukossa ei ole ainoatakaan suomalaista tislaamoa. Missä luuraa Arctic Blue Gin ja sen tekijä, saakeli vieköön!

Piii...itkästä "Participating Distilleries 2018" -listasta löytyy vihdoin ensimmäinen, yhden rivin maininta: "Nordic Premium Beverages (Finnland).

"Kilpailuun" osallistui 485 tislettä (113 valmistajalta 30:sta maasta), joista kokonaista 480 sai mitalin!

57 sai "Double-Gold 2018", siis tuplakultaa. Tästä "Double-Gold" -listasta löytyy toinen, yhden rivin maininta: "Nordic Premium Beverages, Chef & Chevalier's Arctic Blue Gin". Muita mainintoja Helsingin Sanomain Talousaukeaman "maailman parhaasta ginistä" ja "maailman parhaasta tislatusta alkoholijuomasta" ei löydy.

Arvostettuun "kilpailuun" osallistui siis 485 tislettä, joista 480 (98,96% !) sai mitalin!
57 (11,75%) sai tuplakultaa, "Double-Gold"; 312 (64,32%) sai kultaa[!!!], "Gold"; 131 (27%) sai hopeaa...

Tuplakultalistalla siis on, 57 muun joukossa, ilomantsilainen Nordic Premium Beverages, a.k.a. Hermannin viinitila ja Valamo Monastery Distillery, Arctic Blue Ginillään. Todettakoon, että samaisella listalla on kolme muuta giniä: WOB London Dry Gin, Elephant Strength Gin ja Styrian Dry Gin. Mikähän listan neljästä ginistä ja millä perusteella lienee se "maailman paras gini", puhumattakaan "maailman parhaasta tislatusta alkoholijuomasta".

Melkoinen on "kilpailu", kun lähes kaikki (98,96%) palkitaan, ja 64,32% kontestereista saa vähintään kultamitalin...

Todettakoon vielä, että tämän kaltaisia "kilpailuja" järjestetään maailmalla pilvin pimein. Tämä ei ole saksalainen "kilpailu", sillä sen järjestävä liikeyritys on itävaltalainen ja sen pääkonttori Bad Kleinkirchheimissa, Etelä-Itävallassa.

Tällaisten "kilpailujen" "palkinnot" ovat siis pikemminkin ostettavia "arvonimiä", joita yhdet yritykset myyvät ja toiset härskisti käyttävät mainonnassaan ja markkinoinnissaan; ostitpa minkä tahansa putelin kummalla pallonpuoliskolla hyvänsä, on etiketissään liuta mitaleita. Myös monet kansainväliset "olutkilpailut", joissa muutamat täkäläiset craft-panimotkin kehuvat menestyneensä, toimivat samalla periaatteella.

Kusettajalla on hyvä syy olettaa, että Alkon verkkokaupassa on jälleen ruuhkaa...!

Tästä oli unohtua, että samaisessa Helsingin Sanomain Talousaukeaman jutussa mainittiin siis jo maaliskuussa 2018 kertaalleen maailman parhaaksi giniksi palkitun Arctic Blue Gin'in tulleen viime torstaina palkituksi, ja tällä kertaa, "Aasiassa parhaaksi giniksi"...!!! Mikä firma, mikä "kilpailu"?! Samaisella järjestäjällä näyttää olevan Aasian byroo Taiwanilla...

Lopuksi tuon World Spirits Awards -"kilpailun" verkkosivun osoite, jotta itse kukin voi tehdä omat johtopäätöksensä:
https://www.world-spirits.com/en/journal/wsa-news/1113-the-superstars-at-the-world-spirits-award-2018-once-again-come-from-germany-austria-switzerland-and-the-caribbean


perjantai 2. marraskuuta 2018

Aarolle myös tuhti kalja!



Tämän kirjoittaja rohkenee kuitenkin ehdottaa, että kunnon Barley Wine'n tapaan annetaan sen rauhassa kypsyä seuraavat 17 vuotta...!


maanantai 29. lokakuuta 2018

Vaihteeksi, ja jatkossa, mieluummin vaikka edesvastuutonta kunnon olutta, kuin vastuullista tunkkaista pahvikaljaa!?


Saimaa Brewing Co:n brygalla vaihdettiin luotsia lennossa, X- ja Y-alueen merenkulkututkat pyörivät vinhasti yössä ja usvassa, lumipyryssä ja aaltovälkkeessä...

Panimomestari Tuomas Markkulasta CEO, jo oli aikakin; nyt, saakeli vieköön!, ruorikomentoja Hyvä Veli Tuomitz!



perjantai 26. lokakuuta 2018

Yes Yes, indeed!




Mikkelissä kysellään tämän tästä, enempi suoraan tahi retorisesti, kuka, josko fakin kukaan tietää, miltä aito siideri, lainausmerkeissä tahi ilman, maistuu; menkää nyt saatana, ensivuorossa itse maistamaan! Lähden mielelläni oppaaksi.


Saimaa Brewing Co. pelasti jälleen, täydestä väijystä, Kusettajan tylsän päivän tarjoamalla makeat räkänaurut, mistä sydämelliset kiitokset Päämajakaupunkiin. Se oli kauniisti tehty!

Ikävä on yläkuvan "aitoa", lutuisen sympaattista ja taatusti nimensä veroista Crafty-siideriä, joka sittemmin attribuuteissaan liudentui "aidosti omenoista valmistetuksi" tjsp, ja nyt siis kylmästi kuopan reunalle päätynyttä, saakeli vieköön! Yes Yes, Da Da. Henkeä salpaavan nopeaa liikkeissään on siis nykyisin myös mikkeliläinen NKVD-henkinen brändipolitiikka henkilöstösellaisen ohessa.


Yes Yes, Classic Cider! By the way, might I possibly ask, in a very humble manner, where exactly does the proclaimed classicism lie? Pourquioi pas Oui Oui, a la manière normande...?!

Itse kukin tehköön omat johtopäätöksensä tölkin ulkopinnalle painetusta myyntihölperöstä. Sisältö oli sentään kuitenkin juotavaa ja lyö se kirkkaasti laudalta täkäläiset kilpailijansa, ne kaikenmaailman fakin esanssi-viinilitkut.



keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Oluen raikkaudesta & humaloinnista yleensä, ja erityisesti


Jonkinlainen yleismaailmallinen konsensus oluenjuojain ja erityisesti -ystäväin keskuudessa lienee, että oluessa käymistuotteena tulisi olla miellytävä ja raikas tuoksu, aromi; se on ennen kaikkea ongelmattoman ja, muutamaa erityistapausta lukuun ottamatta, mikrobiologisesti puhtaan käymisen, s.o. valitun panimohiivan, ja vain sen, (ja toki noissa erityistapauksissa, esim. Lambic, muidenkin mikrobien) elintoiminnoissaan tuottamaa käymisaromia.

Mitä viljamaisuuteen oluen aromissa tulee, sitä tuskin tarvinnee erityisemmin tässä pohtia.

Olutta maustetaan humalalla, katkero-, ja, aromitarkoituksessa. Katkero, jonka me kaikki aistimme duhakuubeessakid, jääköön täten sekin tämän preivin tarkastelun ulkopuolelle.

Puhutaan siis aromihumaloinnista, s.o. humalan yleensä ja erityisesti humalatyyppien ja -lajikkeiden raikkaan, fragrantin aromin uuttamisesta panimossa olueen siten, että se säilyy pakkauksessa raikkaan fragranttina kuluttajan lasiin asti.

Ei siis kerta kaikkiaan riitä se, että pullon tahi tölkin ulkopinnalla mainitaan mahdollisen muun ylenpalttisesti kehuvan myyntihölperön ohessa valmistuksessa käytetyt raikkaat ja vaikka kuinka trooppisen eksoottiset aromihumalat. Käytettyjen aromihumalien pitää myös tuoksua kuluttajan lasissa asti, saakeli vieköön!

Aromihumaloinnissa on siis kyse, kaikessa yksinkertaisuudessaan, käytettyjen humalien ja humalalajikkeiden raikkaan fragranssin säilömisestä olueen, ja, saattamisesta logistiikkaketjun takaisen kuluttajan lasiin; ei siinä sen kummempaa! Tässä, kuten monessa muussakin inhimillisessä kilpailussa, yksi onnistuu, toinen epäonnistuu.

Edelleen, voidaan varmaankin olettaa, että se, jolla on sivistystä, älyä ja ymmärrystä tekemestään, s.o. ammattitaitoa, onnistuu, jos kukaan. Toki laitteisto- ja prosessitekniset rajoitteet ja reunaehdot vaikuttavat asiaan, mutta, ne pitää ymmärtää; Ladalla ei kannata lähteä Formuloihin, joten palataan noihin sivistykseen, älyyn, ymmärrykseen ja ammattitaitoon...

Onnistujien joukosta nousee tässä oksennusta nokkivain varisten ja lokkein maassa, mega-/bulkkiluokan teollisen tuotantonsa takia, tahi siitä huolimatta, terävä ja mielenkiintoinen spektripiikki, iisalmelainen Olvi.


"Brown Ale" saa yleensä tämän kirjoittajan verenpaineen kohoamaan aivoinfarktilukemiin, "American Brown Ale" poistamaan varmistimen. Vaikk'ei yläkuvan tölkin pinnalla ollut mitään superlatiivista hölynpölyä, kunhan humalat mainittu, oli humalain fragranssi, jälleen, sangen rikkumattomana onnistuttu säilömään kuvan tölkkiin.

Myös 20 dB stydimmän humalafragranssin säilöminen onnistuu, ja on onnistunut vuosikausia Iisalmessa ilmiömäisesti, minkä kuka tahansa voi halutessaan todentaa maistamalla, haistamalla [!], alakuvain niin ikään Iisalmessa pantuja oluita.



Last but not least, laitettakoon tuohon alimpaan kuvaan, niin ikään erinomaiseksi havaintoesimerkiksi yllä käsitellystä onnistumisesta, torniolainen "North Lager".


And last, mitä tulee tässä lajissa surullisesti epäonnistuneisiin, tunnetuin lienee Saimaan Juomatehdas ja seuraajansa Saimaa Brewing Comapany, ainakin alan harrastajain keskuudessa, vuodesta toiseen. Toivottavasti vaikeudet siellä vihdoin voitettaisiin ja Kusettaja voisi täyttää jääkaappinsa omaa sydäntään lähellä olevan tuotantolaitoksen raikkailla kaljoilla!


lauantai 20. lokakuuta 2018

Sori vaan, kaikkii saatanii niit'on; melkoista törkyä Kaisaniemessä!


Kuvan glasissa Sorin "Yes Ipa"; in the writer's notion, absolutely, No Ipa!

Pahvinen tunkkaisuus ja diasetyyli pöyristyttää; tämän kirjoittaja mieltää, ammattihistoriastaankin johtuen, diasetyylin sellaisenaan raikkaseen kordiitin (tykistöruuti) käryyn kastepisteen tuntumassa.

Kysyin alkukesällä Puolustusvoimain Senaatintorin kalustonäyttelyssä Leopard-panssarimieheltä, hukkuvatko he kiivaassa tulitoiminanassa kuumiin messinkihylsyihin. Vastaus yllätti vanhan äijänkäivärän: Hylsyt ovat pahvia, ne palavat sauhuksi ruudin kera kanuunan putkessa; siunattu teknologia!

Tässä hinnakkaassa fakin muka-Ipassa siis tunkkaista pahvia saimaa-tyyliin, humalan fragranssista ei tietokaan.

Ilmeisesti siellä lahden paremmalla puolella tiedetään, että mikä tahansa fakin juomakelvoton törky myy täällä Kusettajan naapurikorttelistossa.

Onneksi sentään seinäntakaisesta baarista löytyi kunnon olutta, Pilsenistä, ja, Tampereelta!