Jonkinlainen yleismaailmallinen konsensus oluenjuojain ja erityisesti -ystäväin keskuudessa lienee, että oluessa käymistuotteena tulisi olla miellytävä ja raikas tuoksu, aromi; se on ennen kaikkea ongelmattoman ja, muutamaa erityistapausta lukuun ottamatta, mikrobiologisesti puhtaan käymisen, s.o. valitun panimohiivan, ja vain sen, (ja toki noissa erityistapauksissa, esim. Lambic, muidenkin mikrobien) elintoiminnoissaan tuottamaa käymisaromia.
Mitä viljamaisuuteen oluen aromissa tulee, sitä tuskin tarvinnee erityisemmin tässä pohtia.
Olutta maustetaan humalalla, katkero-, ja, aromitarkoituksessa. Katkero, jonka me kaikki aistimme duhakuubeessakid, jääköön täten sekin tämän preivin tarkastelun ulkopuolelle.
Puhutaan siis aromihumaloinnista, s.o. humalan yleensä ja erityisesti humalatyyppien ja -lajikkeiden raikkaan, fragrantin aromin uuttamisesta panimossa olueen siten, että se säilyy pakkauksessa raikkaan fragranttina kuluttajan lasiin asti.
Ei siis kerta kaikkiaan riitä se, että pullon tahi tölkin ulkopinnalla mainitaan mahdollisen muun ylenpalttisesti kehuvan myyntihölperön ohessa valmistuksessa käytetyt raikkaat ja vaikka kuinka trooppisen eksoottiset aromihumalat. Käytettyjen aromihumalien pitää myös tuoksua kuluttajan lasissa asti, saakeli vieköön!
Aromihumaloinnissa on siis kyse, kaikessa yksinkertaisuudessaan, käytettyjen humalien ja humalalajikkeiden raikkaan fragranssin säilömisestä olueen, ja, saattamisesta logistiikkaketjun takaisen kuluttajan lasiin; ei siinä sen kummempaa! Tässä, kuten monessa muussakin inhimillisessä kilpailussa, yksi onnistuu, toinen epäonnistuu.
Edelleen, voidaan varmaankin olettaa, että se, jolla on sivistystä, älyä ja ymmärrystä tekemestään, s.o. ammattitaitoa, onnistuu, jos kukaan. Toki laitteisto- ja prosessitekniset rajoitteet ja reunaehdot vaikuttavat asiaan, mutta, ne pitää ymmärtää; Ladalla ei kannata lähteä Formuloihin, joten palataan noihin sivistykseen, älyyn, ymmärrykseen ja ammattitaitoon...
Onnistujien joukosta nousee tässä oksennusta nokkivain varisten ja lokkein maassa, mega-/bulkkiluokan teollisen tuotantonsa takia, tahi siitä huolimatta, terävä ja mielenkiintoinen spektripiikki, iisalmelainen Olvi.
"Brown Ale" saa yleensä tämän kirjoittajan verenpaineen kohoamaan aivoinfarktilukemiin, "American Brown Ale" poistamaan varmistimen. Vaikk'ei yläkuvan tölkin pinnalla ollut mitään superlatiivista hölynpölyä, kunhan humalat mainittu, oli humalain fragranssi, jälleen, sangen rikkumattomana onnistuttu säilömään kuvan tölkkiin.
Myös 20 dB stydimmän humalafragranssin säilöminen onnistuu, ja on onnistunut vuosikausia Iisalmessa ilmiömäisesti, minkä kuka tahansa voi halutessaan todentaa maistamalla, haistamalla [!], alakuvain niin ikään Iisalmessa pantuja oluita.
Last but not least, laitettakoon tuohon alimpaan kuvaan, niin ikään erinomaiseksi havaintoesimerkiksi yllä käsitellystä onnistumisesta, torniolainen "North Lager".
And last, mitä tulee tässä lajissa surullisesti epäonnistuneisiin, tunnetuin lienee Saimaan Juomatehdas ja seuraajansa Saimaa Brewing Comapany, ainakin alan harrastajain keskuudessa, vuodesta toiseen. Toivottavasti vaikeudet siellä vihdoin voitettaisiin ja Kusettaja voisi täyttää jääkaappinsa omaa sydäntään lähellä olevan tuotantolaitoksen raikkailla kaljoilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti