Kusettajan kesäkaljapähkynä: Malmgårdin Saimaa-kusetusta vai Saimaan Tuhnu-Malmgoordia?!

Malmgårdin Panimon imagon ja brändin tärvääminen puhuttaa skenessä alkaneenakin kaljakesänä: https://shakerlehti.fi/artikkelit/sopp-tampere-avasi-olutfestivaalien-kesakauden/

Toisaalta, ei tarvinnut aikanaan olla selvänäkijä ymmärtääkseen, että Malmgårdin Panimon ja brändin karu kohtalo oli sinetöity viimeistään, kun umpitollo peritty raha haukkasi paskaa ja osti kelvottomista pahvikaljoistaan tunnetun Saimaan Juomatehtaan toimitusjohtajineen...

MBH-fuusiota seurannut pakko-saimaannuttaminen henkilöstöpuhdistuksineen myrkytti työilmapiirin, tärveli työmoraalin, kuohitsi itsenäisen panimon Saimaan Juomatehtaan (sittemmin Saimaa Brewing Company) toimitusjohtajan nöyräksi tsuppariksi. Nyt näyttää panimo taantuneen edelleen saimaalais-hedönististen marginaalierien vääntäjäksi ja taustakrääsäksi yhteiselle tiskille, joka on Malmgårdin entinen, oma tiski!

Nettisivustollaan Malmgårdin Panimo hehkuttaa oluitaan ja toimintaansa Malmgårdin kartanon ainutlaatuisessa arkkitehtoonisessa miljöössä ja idyllissä omine vesineen viljoineen, tuotteita kehutaan kiitettävän "hyvästä mausta ja tasalaatuisuudesta"...

Myös yläkuvien tölkitettyjä tuotteita esitellään ikään kuin ne olisivat Malmgårdin kartanomiljöössä pantuja. Ei ainakaan eikä tietenkään kerrota, että niitä on tehty, kesästä 2018 alkaen, Saimaa Brewing Companyn (entinen Saimaan Juomatehdas) Mikkelin tuotantolaitoksessa, joka on surullisen kuuluisa pahvisen tunkkaisista tekeleistään...

Omilla nettisivuillaan ei liioin "luonnon ihmeitä kunnioittava, ketterä, maailman puhtaimpia makuelämyksiä rehellisesti ja rohkeasti luova oluenrakastajan elämänkumppani" ja Saimaa Brewing Company noita tuotoksiaan noteeraa.

Fy fan också, mitä kusetusta oli kuuman kaljakesän 2018 alussa ryhtyminen valmistamaan Saimaa-tyylistä tunkkaista pahvikaljaa Malmgårdin nimellä; kenen lienee ollut moinen idea?! Jäljet johtavat taatusti samalle sylttytehtaalle, josta ovat olleet vuosien varrella peräisin muutkin kootut Saimaa-kieroilut tyyliin "Suomen palkituimmat oluet ja siiderit", "Aito Crafty Siideri" jne.

Noita tuhnuisia mikkeliläispaskantamon Malmgoord-tölkkejä ovat siis kauppain hyllyt olleet viime kesästä asti väärällään. Karu totuus niiden "kiitetystä hyvästä mausta ja tasalaatuisuudesta" selviää heti tölkin sisältöä maistamalla, ja lukeehan se toki pienellä präntillä tölkin kyljessä... Voi vain ihmetellä, keille mikkeliläinen törky on saatu juotetuksi!

Freesin kaljakesän 2019 korvalla kestää varmaan kysyä Malmgårdista, jatkuuko meno viime kesäiseen Saimaa-tyyliin?!

Valtakunnan johtava cräft- ja kulttiblogisti, trendsetteri, kansainvälinen seikkailija ja renassanssinero Arde...

... on myös vekkuli sanain tapiiri ja kielen virtuoosi, nerokkaiden ilmaisujen, erityisesti oluen aromia ja makua kuvailevien attribuuttien luoja; kuka nyt ei vaikkapa peräkärryä tuntisi!

Olutta ynnä sen ominaisuuksia, erityisesti flavoria, so. aromia, tuoksua ja makua kuvailevan termistön, etenkin attribuutiston tulee olla, ja se onkin, yleismaailmallista, yleistajuista ja -inhimillistä.

Niinpä oluen aistinvaraiseen arviointiin ja kuvailuun on kehitetty kansainvälinen termistö ja attribuutisto, "Oluen flavoripyörä". Flavoripyörän kehältä ja sektoreilta löytyvät yleisimmät oluessa esiintyvät aromit, tuoksut ja maut, niin hyvässä kuin pahassa, ryhmiteltyinä kemiallisen taustansa ja syntytapansa mukaan.

Erityisesti oluen makuvirheiden, so. kelvottoman kaljan, kuvailussa yleistajuisuus ja -maailmallisuus on tärkeää; pahvimainen, tunkkainen, viemärimäinen, palanut kumi, mattoliima, keitetyt vihannekset, keitetty kaali, selleri ja muut juurekset, äyriäisten keitinvesi, lihaliemi... Mitäheitänytolikaan.

Tällaisten kuvailevien attribuutistojen on hyvä elää ja kehittyä, pysyä ajan hermolla, sillä oluenkuluttajain ja -harrastajain nykysukupolvi tuskin tietää, mitä on, tahi oli, vaikkapa bakeliitti ja miltä se döfaa, etenkin jos kuuma juotoskolvi sitä snadisti gärtsää...

Uusia kelpo refrerenssejä ja attribuuteja kannattaa siis lanseerata niiden ilmaantuessa, niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin.

Saimaan Juomatehtaan, sittemmin Saimaa Brewing Company'ksi nimensä kansainvälistäneen mikkeliläisen tuotantolaitoksen ja paskantamon tekeleitä on alusta alkaen, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, steady-state -tyyliin leimannut jo teollisuusstandardin luonteen saavuttanut hapettunut pahvinen tunkkaisuus ja aromihumaloinnin totaalinen epäonnistuminen; kaiken kaikkiaan melkoinen makuvirheiden kauhugalleria!

Kosmopoliitti-sankarikaljoittelija Arde on nyt blogissaan lanseerannut "Saimaa-tyylisen epäonnistuneen aromihumaloinnin". Niin ikään Arden mukaan seinäjokelaista Mallaskosken Panimoa uhkaa "ns. saimaallistuminen". Kun siis kelpo-oluistaan tunnetussa panimossa ja prosessissa asiat ja kaljat alkavat mennä päin persettä, kyse on saimaallistumisesta...

Traagisin saimaallistumisen tahi peräti saimaantumisen uhri, ei vähiten tapahtumain brutaalin luonteen tähden, on itseoikeutetusti Malmgårdin Panimo, jonka nimellä [!!!] Saimaa Brewing Company toukokuussa 2018 aloitti Saimaa-tyylisen tunkkaisen pahvikaljan massatuotannon Mikkelin tuotantolaitoksessaan, tunnetuin seurauksin...

Mitä jää jäljelle Malmgårdin Panimosta kelpo oluineen?

Paska duuniko; mut jonkunhan se on tehtävä.

Ainakin tuossa kuvakulmassa, ja enteellisestikö, itsenäisen Malmgårdin Panimon festivaali-ilmeestä on keväällä 2019 jäljellä vielä (enää) pari kasaan rullattavaa maisemajulistetta Saimaa Brewing Co:n tiskin taustakrääsänä!

Rullataanko seuraavaksi maisemat ja ajetaanko, alas, Malmgård panimokartalta pelkäksi sanahelinäksi tunkkaisten mikkeliläisten pahvikaljatölkkien ulkopinnalle präntätyssä lipevässä myyntihölynpölyssä...?

HBF, Helsinki Beer Festival 2019, ja, uusi kaljakesä lähestyy! Mitä kuuluu, Malmgård & Saimaa?!

MBH-konsernin Malmgårdin Panimolla ja Saimaa Brewing Companylla on ollut vauhdikas vuosi. Saimaan Juomatehtaasta nimensä kansainvälistänyt Saimaa Brewing Company esitteli Helsinki Beer Festival 2018 -tapahtumassa kirkastetun ja vastuullisen kansainvälisen brändinsä.

Jo toukokuussa 2018, pitkän ja kuuman kaljakesän kynnyksellä aloitettiin Malmgårdin Panimon oluiden massatuotanto pahvisen tunkkaisesta talonmaustaan tunnetussa Saimaa Brewing Companyn tuotantolaitoksessa Mikkelissä. "Valmistaja/Tillverkare: Malmgårdin Panimo, 07720 Malmgård. Valmistuspaikka/Tillverkad på: Saimaa Brewing Co, Mikkeli, Finland." [!!!] Vaikka tuo edellä lainattu teksti olikin tölkkeihin pienesti präntätty, märästä pahvilaatikosta, hikisestä villasukasta tai tiskirätistä, mitäheitä nyt olikaan, ei voinut erehtyä!

Mitä mahdetiin Malmgoordilaisten kesken kartanolla tuumata panimon pikaisesta saimaannuttamisesta, vuosien kuluessa rakennetun brändin töhrimisestä, kelpo oluiden bolsevisoinnista. Helteisen kaljakesän 2018 huippuhetkinä lienee suurin osa liikkeellä olleesta Malmgoordilaisesta ollut tunkkaista saimaalaista pahvikaljaa. Konsernin tuolloinen toimitusjohtaja antoi riemastuttavassa videohaastattelussa, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, aina vaan kelvottomien mikkeliläiskaljojen raikastumisvakuutuksen! Savolaiseen tapaan sen lunastaminen on jäänyt seuraajan huoleksi...

Kesän mittaan Malmgårdin Panimon saimaannuttaminen eteni vauhdilla NKVD-tyyliseen puhdistukseen henkilöstössä ja saivat kylmästi kenkää myyntimiehet, panimon joviaalit festarikasvot ja osakkaat Markku Pulliainen & Stefan Nyman, ensin mainittu jo panimon edeltäjän, Panimoravintola Huvilan perustajia.

Myöhemmin syksyllä tragikomedian protagonisti tuli vihdoin Yagoda-Yezhov -tyyliin itsekin puhdistetuksi. Tuomas Markkula nimitettiin lennosta konsernin toimitusjohtajaksi. Mahtoiko hän aiemmin kesällä häikäilemättä uhrata Malmgårdin Panimon osakkaat ja myyntimiehet, joista toinen oli yrityksen kantaäidin, Panimoravintola Huvilan, perustajatoveri; ainakin oma nahka pelastui, toistaiseksi.

Miten lienevät kesän ja syksyn 2018 tapahtumat vaikuttaneet Malmgårdin Panimon imagoon ja myyntiin, työilmapiiriin ja -moraaliin sekä konsernin kahden tuotantolaitoksen keskinäisiin suhteisiin, työnjakoon ja brändipolitiikkaan? Mikä on, jos on, konsernin uuden toimitusjohtajan Tuomas Markkulan linja, onnistuuko Mikkelin tuotantolaitos vihdoin, reilun kymmenen vuoden yrittämisellä kohentamaan kehnot kaljansa juomakelpoisiksi, jatkuuko saimaalaissiidereiden aitous-filunki...?

Mielenkiinnolla voi siis odottaa Saimaan ja Malmgårdin yhteistä esiintymistä ja ylöspanoa tunnelmineen HBF:ssa; ainakin tullaan näkemään onko tuotantolaitoksilla vielä omat ständinsä, veljellisesti kylki kyljessä tahi hajuraon päässä toisistaan...

Saimaalainen kutyymi on ollut, vuodesta toiseen, listata tölkkien ulkopinnalle präntätyssä tökerön niljakkaassa hölynpölyssä kaikki, mikä niiden sisällöstä puuttuu. On pakko kysyä: ovatko nuo Saimaa-stoorit täysjärkisten tuotoksia, entä onko ne sellaisille tarkoitettu?!

Riemastuttavuudessaan vetävät saimaalaiset myyntipuheet vertoja jatkosodan neuvostoliittolaiselle radiopropagandalle, jota Armas Äikiä naiskollegoineen veivasi Lahden radioaallolla.

Saimaa Brewing Companyn & Malmgårdin Panimon vauhdikas vuosi 2018

Kavättalvella 2018 siis odoteltiin Helsinki Beer Festivalia ja CEO Jussi Laukkasen jo marraskuussa 2017 Kauppalehdessä hehkuttamia uudistuksia, yhtiön uutta "kirkastettua" kansainvälisen tason brändiä ja breikkaamista vientimarkkinoilla.

Huhtikuussa 2018 Saimaa Brewing Company esittelee HBF:ssa Kaapelitehtaalla uuden kirkastetun brändinsä.

Toukokuussa 2018 Malmgårdin Panimon oluiden valmistus aloitetaan pahvisen tunkkaisesta talonmaustaan tunnetussa Saimaa Brewing Companyn Mikkelin panimossa, mikä ei jää oluenystäväin laajaa huomiota vaille.

Mikkelistä lähtee  alukesällä 2018 laajalla jakelulla "uuden kirkastetun brändin" olutnäytteitä olutblogistien ja -harrastajain arvioitavaksi; ja hyvinhän siinä ei käynyt.

CEO Jussi Laukkanen antaa svengaavassa videohaastattelussa mikkeliläistuotteiden raikastumislupauksen.

Kuuman kaljakesän 2018 päätteeksi kenkää Malmgårdin Panimon perustajajäsenelle Markku Pulliaiselle ja kollegalleen Stefan Nymanille, molemmat myös panimon omistajia. Parivaljakko ei tainnut olla CEO:n mieleen; olivat jopa kahtena kesänä kutsuneet Kusettajan Helsingin Craft Beer -festivaalille Malmgoordin toimitsijalätkä kaulassa.

Lokakuussa 2018 viimein kenkää CEO Jussi Laukkaselle. Tuomas Markkula lennosta toimitusjohtaksi.

Marraskuussa 2018 Saimaa Brewing Companyn edellisen toimitusjohtajan kesäisessä videohaastattelussaan lupaama tunkkaisten pahvikaljojen raikastuminen ei näytä alkuunkaan toteutuneen:
http://arijuntunen.blogspot.com/2018/11/arde-ja-kusettaja-arvioivat-taas-mbh.html
http://kusettaja.blogspot.com/2018/11/saimaan-kirottu-pahvinen-perinto-onko.html

Valtakunnan pääkaupungin KSS-linjalla liikettä jälleen!

Cräftsnobi-seurapiiriblogisti Arden jo keväällä runsaahkosti hehkuttaman cräft-palatsi Paneman naapuriin on avattu Beerger, jonka kellarin keittokattilain alle on pian syttyvä tuli...! Entä kuinka lienee cräft-palatsin omien kattiloiden sytytyksen laita...?
https://www.city.fi/opas/panimoravintola+beerger+asettaa+riman+korkealle+ja+lunastaa+odotukset+hinta-laatusuhde+huippuluokkaa/12164

Valtakunnan pääkaupungin cräft-kaljaskenen painopiste on jo pitkään jo ollut Pitkän sillan pohjoispuolen KSS-linjalla (Kallio-Söörnääs-Suvilahti). Historian pyörän pyöriessä tätä vauhtia, nähtäväksi jää, kuinka, josko enää mitenkään, Bryggeri ja Sori pysyvät mukana kuvassa auringon laskiessa... Lohduttoman ja aution hylkysyrjän Birriä, Ohranaa, Bruuveria, Suomenlinnaa, mitäheitänyt olikaan, tuskin muistaa enää kukaan...

KSS-vyöhykkeen svengaavien cräft-pörräysmestojen hanoihin pääsystä ja pintaliito-,konttorirotta- ynnä pörssirosvoasiakkaidensa suosiosta ei kuiskivain peräkorpein, viheliäisten pöpelikköin ja aavain turvesoiden paskantamoiden kannata edes haaveilla!

Lopuksi, Kusettaja rohkenee ennustaa, että tultiinpa ja mentiinpä siellä Söörnäisten rantatien toisella puolella miten hyvänsä, Stapan makoisat 40-vuotiskaljat juodaan Suvilahden arkkitehtoonisesti arvokkaassa jugend-atmosfäärissä Stapakan terassilla heinäkuussa vuonna 2038.

Saimaan kirottu pahvinen perintö. Onko Saimaa Brewing Companyn etsikkoaika ohi, joko loppu häämöttää?

Arde ja Kusettaja ottivat keväisen yhteissessionsa hengessä tällä kertaa asiakseen arvioida Saimaa Brewing Companyn syksyn uutuuksia. Luokattoman kehnoa kaljaa päämajakaupungin pahvimankelista aina vaan. Session viimeisen lihaliemi-maksamakkarakeitoksen äärellä oksennusrefleksin laukeaminen oli lähellä. Tämänkertainen ja masentava yhteisarvio löytyy täältä: http://arijuntunen.blogspot.com/2018/11/arde-ja-kusettaja-arvioivat-taas-mbh.html?m=0

Saimaan Juomatehdas ja sittemmin sen seuraaja Saimaa Brewing Company on edellisen toimitusjohtajansa luotsauksessa, vuodesta toiseen, väen vängällä uskotellut ja opettanut kuluttajille, että "Suomen palkituimmat oluet" ovat pahvisen tunkkaisia. Ihmtellä sopii, miten ja keille ne on vuodesta toiseen saatu juotetuksi!

Keväällä 2018, sittemmin jo kalossia saanut, CEO J. Laukkanen antoi riemastuttavassa videohaastattelussa mikkeliläistehtaan tuotoksien raikastumisvakuutuksen.

Arden ja Kusettajan tämänkertaisen yhteisen maistelusession perusteella tuo vakuutus ei alkuunkaan näytä toteutuneen; meno on jatkunut entisellään. Pitkäaikaisen edeltäjän antaman vakuutuksen lunastaminen on siis jäänyt uuden toimitusjohjan panimomestari Tuomas Markkulan hoteisiin.

Entä jos mikkeliläistuotokset ihmeen kaupalla vielä joskus raikastuisivat, kuinka reagoisivat Saimaan talonmakuun ja tunkkaisiin pahvikaljoihin totutetut kuluttajat, etenkin kotimaakunnassa?

Kuinka, josko mitenkään, reagoisivat raikkautta itsestäänselvyytenä oluelta vaativat valistuneet kuluttajat ja oluenystävät, jotka vuodesta toiseen ovat seuranneet tämän viheliäisen heikkolahjaiselta vaikuttavan paskantamon ja edellisen toimitusjohtajansa myötähäpeää herättävää pahvikaljakohellusta surkuhupaisine ja perättömine myyntipuheineen, niljakkaine brändipelleilyineen?

Onkohan aika, jo aikaa sitten, ajanut Saimaa Brewing Companyn ohi. Miksi ylipäätään kukaan valistunut kuluttaja ja oluenystävä ostaisi sen tuotteita, paitsi ehkä vahingossa, kun lähestulkoon mikä tahansa muu panimo on vuodesta toiseen tehnyt, ja tekee edelleen parempaa olutta.

Täällä Valtakunnan pääkaupungissa oli melkoinen ponnistus löytää mikkeliläistuotteet tämänkertaiseen Arden ja Kusettajan yhteissessioon, kaikkia ei kai löytynytkään. Jotakin Saimaa Brewing Companyn ja sen brändin arvostuksesta kertoo sekin, että kaupungin ykkösolutkauppa Ruoholahden K-Citymarket oli jo viime keväänä siivonnut hyllynsä tykkänään Saimaan tekeleistä! Lieneekö Bruuveri ainoa paikka, jossa Saimaata hanassa... Saimaa tosiaan kuulostaa täällä oluenystäväin ja -harrastajain keskuudessa pahvikaljoineen vitsiltä tai kirosanalta.

Saimaan ja sen edellisen toimitusjohtajan pahvisen tunkkainen perintö ei hevin unohdu, vaikka sitä nimen tahi brändin vaihdoksilla yritettäisiin peitellä. Mahtoiko nykyinen omistaja haukata paskaa mikkeliläisfirman ostaessaan ja toimitusjohtajan tuolloin valitessaan; tuotantolaitoksen ja brändin arvostus sekä jälleenmyyntiarvo ei liene vuosien varrella ainakaan kasvanut.

Unohtaa ei kannata sitäkään, että myös Malmgårdin Panimon maine ja brändi lienee kärsinyt melkoista vahinkoa Saimaa-yhteistyöstä, jota ilmeisesti Mikkelin pääkonttorista käsin männä keväänä ajettiin kuin käärmettä pyssyyn.

Nähtäväksi jää, vaipuuko keväisellä Saimaalla miinaan ajanut Malmgårdin Panimokin haikeasti pihisten ja pulputtaen, perä edellä sinilaineiden hyytävään syleilyyn tässä cräft-skeneä syvästi järkyttäneessä haaksirikossa...