Ainakin tuossa kuvakulmassa, ja enteellisestikö, itsenäisen Malmgårdin Panimon festivaali-ilmeestä on keväällä 2019 jäljellä vielä (enää) pari kasaan rullattavaa maisemajulistetta Saimaa Brewing Co:n tiskin taustakrääsänä!
Rullataanko seuraavaksi maisemat ja ajetaanko, alas, Malmgård panimokartalta pelkäksi sanahelinäksi tunkkaisten mikkeliläisten pahvikaljatölkkien ulkopinnalle präntätyssä lipevässä myyntihölynpölyssä...?
MBH-konsernin Malmgårdin Panimolla ja Saimaa Brewing Companylla on ollut vauhdikas vuosi. Saimaan Juomatehtaasta nimensä kansainvälistänyt Saimaa Brewing Company esitteli Helsinki Beer Festival 2018 -tapahtumassa kirkastetun ja vastuullisen kansainvälisen brändinsä.
Jo toukokuussa 2018, pitkän ja kuuman kaljakesän kynnyksellä aloitettiin Malmgårdin Panimon oluiden massatuotanto pahvisen tunkkaisesta talonmaustaan tunnetussa Saimaa Brewing Companyn tuotantolaitoksessa Mikkelissä. "Valmistaja/Tillverkare: Malmgårdin Panimo, 07720 Malmgård. Valmistuspaikka/Tillverkad på: Saimaa Brewing Co, Mikkeli, Finland." [!!!] Vaikka tuo edellä lainattu teksti olikin tölkkeihin pienesti präntätty, märästä pahvilaatikosta, hikisestä villasukasta tai tiskirätistä, mitäheitä nyt olikaan, ei voinut erehtyä!
Mitä mahdetiin Malmgoordilaisten kesken kartanolla tuumata panimon pikaisesta saimaannuttamisesta, vuosien kuluessa rakennetun brändin töhrimisestä, kelpo oluiden bolsevisoinnista. Helteisen kaljakesän 2018 huippuhetkinä lienee suurin osa liikkeellä olleesta Malmgoordilaisesta ollut tunkkaista saimaalaista pahvikaljaa. Konsernin tuolloinen toimitusjohtaja antoi riemastuttavassa videohaastattelussa, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, aina vaan kelvottomien mikkeliläiskaljojen raikastumisvakuutuksen! Savolaiseen tapaan sen lunastaminen on jäänyt seuraajan huoleksi...
Kesän mittaan Malmgårdin Panimon saimaannuttaminen eteni vauhdilla NKVD-tyyliseen puhdistukseen henkilöstössä ja saivat kylmästi kenkää myyntimiehet, panimon joviaalit festarikasvot ja osakkaat Markku Pulliainen & Stefan Nyman, ensin mainittu jo panimon edeltäjän, Panimoravintola Huvilan perustajia.
Myöhemmin syksyllä tragikomedian protagonisti tuli vihdoin Yagoda-Yezhov -tyyliin itsekin puhdistetuksi. Tuomas Markkula nimitettiin lennosta konsernin toimitusjohtajaksi. Mahtoiko hän aiemmin kesällä häikäilemättä uhrata Malmgårdin Panimon osakkaat ja myyntimiehet, joista toinen oli yrityksen kantaäidin, Panimoravintola Huvilan, perustajatoveri; ainakin oma nahka pelastui, toistaiseksi.
Miten lienevät kesän ja syksyn 2018 tapahtumat vaikuttaneet Malmgårdin Panimon imagoon ja myyntiin, työilmapiiriin ja -moraaliin sekä konsernin kahden tuotantolaitoksen keskinäisiin suhteisiin, työnjakoon ja brändipolitiikkaan? Mikä on, jos on, konsernin uuden toimitusjohtajan Tuomas Markkulan linja, onnistuuko Mikkelin tuotantolaitos vihdoin, reilun kymmenen vuoden yrittämisellä kohentamaan kehnot kaljansa juomakelpoisiksi, jatkuuko saimaalaissiidereiden aitous-filunki...?
Mielenkiinnolla voi siis odottaa Saimaan ja Malmgårdin yhteistä esiintymistä ja ylöspanoa tunnelmineen HBF:ssa; ainakin tullaan näkemään onko tuotantolaitoksilla vielä omat ständinsä, veljellisesti kylki kyljessä tahi hajuraon päässä toisistaan...
Saimaalainen kutyymi on ollut, vuodesta toiseen, listata tölkkien ulkopinnalle präntätyssä tökerön niljakkaassa hölynpölyssä kaikki, mikä niiden sisällöstä puuttuu. On pakko kysyä: ovatko nuo Saimaa-stoorit täysjärkisten tuotoksia, entä onko ne sellaisille tarkoitettu?!
Riemastuttavuudessaan vetävät saimaalaiset myyntipuheet vertoja jatkosodan neuvostoliittolaiselle radiopropagandalle, jota Armas Äikiä naiskollegoineen veivasi Lahden radioaallolla.
Mikkelistä lähtee alukesällä 2018 laajalla jakelulla "uuden kirkastetun brändin" olutnäytteitä olutblogistien ja -harrastajain arvioitavaksi; ja hyvinhän siinä ei käynyt.
CEO Jussi Laukkanen antaa svengaavassa videohaastattelussa mikkeliläistuotteiden raikastumislupauksen.
Kuuman kaljakesän 2018 päätteeksi kenkää Malmgårdin Panimon perustajajäsenelle Markku Pulliaiselle ja kollegalleen Stefan Nymanille, molemmat myös panimon omistajia. Parivaljakko ei tainnut olla CEO:n mieleen; olivat jopa kahtena kesänä kutsuneet Kusettajan Helsingin Craft Beer -festivaalille Malmgoordin toimitsijalätkä kaulassa.
Valtakunnan pääkaupungin cräft-kaljaskenen painopiste on jo pitkään jo ollut Pitkän sillan pohjoispuolen KSS-linjalla (Kallio-Söörnääs-Suvilahti). Historian pyörän pyöriessä tätä vauhtia, nähtäväksi jää, kuinka, josko enää mitenkään, Bryggeri ja Sori pysyvät mukana kuvassa auringon laskiessa... Lohduttoman ja aution hylkysyrjän Birriä, Ohranaa, Bruuveria, Suomenlinnaa, mitäheitänyt olikaan, tuskin muistaa enää kukaan...
KSS-vyöhykkeen svengaavien cräft-pörräysmestojen hanoihin pääsystä ja pintaliito-,konttorirotta- ynnä pörssirosvoasiakkaidensa suosiosta ei kuiskivain peräkorpein, viheliäisten pöpelikköin ja aavain turvesoiden paskantamoiden kannata edes haaveilla!
Lopuksi, Kusettaja rohkenee ennustaa, että tultiinpa ja mentiinpä siellä Söörnäisten rantatien toisella puolella miten hyvänsä, Stapan makoisat 40-vuotiskaljat juodaan Suvilahden arkkitehtoonisesti arvokkaassa jugend-atmosfäärissä Stapakan terassilla heinäkuussa vuonna 2038.
Saimaan Juomatehdas ja sittemmin sen seuraaja Saimaa Brewing Company on edellisen toimitusjohtajansa luotsauksessa, vuodesta toiseen, väen vängällä uskotellut ja opettanut kuluttajille, että "Suomen palkituimmat oluet" ovat pahvisen tunkkaisia. Ihmtellä sopii, miten ja keille ne on vuodesta toiseen saatu juotetuksi!
Arden ja Kusettajan tämänkertaisen yhteisen maistelusession perusteella tuo vakuutus ei alkuunkaan näytä toteutuneen; meno on jatkunut entisellään. Pitkäaikaisen edeltäjän antaman vakuutuksen lunastaminen on siis jäänyt uuden toimitusjohjan panimomestari Tuomas Markkulan hoteisiin.
Entä jos mikkeliläistuotokset ihmeen kaupalla vielä joskus raikastuisivat, kuinka reagoisivat Saimaan talonmakuun ja tunkkaisiin pahvikaljoihin totutetut kuluttajat, etenkin kotimaakunnassa?
Kuinka, josko mitenkään, reagoisivat raikkautta itsestäänselvyytenä oluelta vaativat valistuneet kuluttajat ja oluenystävät, jotka vuodesta toiseen ovat seuranneet tämän viheliäisen heikkolahjaiselta vaikuttavan paskantamon ja edellisen toimitusjohtajansa myötähäpeää herättävää pahvikaljakohellusta surkuhupaisine ja perättömine myyntipuheineen, niljakkaine brändipelleilyineen?
Onkohan aika, jo aikaa sitten, ajanut Saimaa Brewing Companyn ohi. Miksi ylipäätään kukaan valistunut kuluttaja ja oluenystävä ostaisi sen tuotteita, paitsi ehkä vahingossa, kun lähestulkoon mikä tahansa muu panimo on vuodesta toiseen tehnyt, ja tekee edelleen parempaa olutta.
Täällä Valtakunnan pääkaupungissa oli melkoinen ponnistus löytää mikkeliläistuotteet tämänkertaiseen Arden ja Kusettajan yhteissessioon, kaikkia ei kai löytynytkään. Jotakin Saimaa Brewing Companyn ja sen brändin arvostuksesta kertoo sekin, että kaupungin ykkösolutkauppa Ruoholahden K-Citymarket oli jo viime keväänä siivonnut hyllynsä tykkänään Saimaan tekeleistä! Lieneekö Bruuveri ainoa paikka, jossa Saimaata hanassa... Saimaa tosiaan kuulostaa täällä oluenystäväin ja -harrastajain keskuudessa pahvikaljoineen vitsiltä tai kirosanalta.
Saimaan ja sen edellisen toimitusjohtajan pahvisen tunkkainen perintö ei hevin unohdu, vaikka sitä nimen tahi brändin vaihdoksilla yritettäisiin peitellä. Mahtoiko nykyinen omistaja haukata paskaa mikkeliläisfirman ostaessaan ja toimitusjohtajan tuolloin valitessaan; tuotantolaitoksen ja brändin arvostus sekä jälleenmyyntiarvo ei liene vuosien varrella ainakaan kasvanut.
Kun, ja jos, IPA ymmärretään raikkaasti päällekäyvän humalafragranssin synonyymiksi, kuvan tölkissä IPAa on vain ulkopinnalla. Sisältö on, valitettavasti, pikemminkin pastöroitua tunkkaisuutta.
Keitä lienevät ja mitä ovat mahtaneet tavoitella tämän fakin tuhnun tulkinnan säveltäjä ja sovittaja, ovatko suunsa tuohesta. Saakeli vieköön, mikä siellä Keravalla mättää!?
Samaisessa jutussa todetaan niin ikään, että "tarinat ovat nykyisin yhä tärkeämpi osa kuluttajatuotteita". Melkoinen stoori, melkoista vedätystä tosiaan, koko aukeama. Arctic Blue Gin'in keksijät ja myyntimiehet Mikko Spoof ja Kimmo Koivikko myyvät kansainvälisillä markkinoilla tonic-veden ginissään aiheuttamaa samentumaa [ginissä !!!] "suomalaisen mustikkametsän aamu-usvana".
Jutun mukaan "Maaliskuussa 2018 Arctic Blue Gin valittiin Saksassa maineikkaassa World Spirits Awards -kilpailussa maailman parhaaksi giniksi ja maailman parhaaksi tislatuksi alkoholijuomaksi."
Siis: "maailman paras gini" ja "maailman paras tislattu alkoholijuoma" [!!!]
Tutkitaan tarkemmin tämän arvostetun World Spirits Awards -"kilpailun" nettisivua.
Luulisi siis Arctic Blue Gin'in "maailman parhaana gininä" ja "maailman parhaana tislattuna alkoholijuomana" hyppäävän välittömästi silmille!
"Kilpailun" Superstars 2018, supertähdet tulevat kuitenkin Saksasta, Itävallasta, Sveitsistä ja Karibialta! Missä on Arctic Blue Gin, saakeli vieköön!
Distilleries of the Year 2018 -luokituksen saa (113:sta osallistuneesta) kaikkiaan 32 tislaamoa. Niistä 23 saa "World-Class Distillery" -luokituksen, 5 saa "Master-Class Distillery"-luokituksen, 3 saa "Master Class" -luokituksen ja yksi saa hännän huippuna "Recommended Distillery" -luokituksen. Luokituksen saaneiden joukossa ei ole ainoatakaan suomalaista tislaamoa. Missä luuraa Arctic Blue Gin ja sen tekijä, saakeli vieköön!
Piii...itkästä "Participating Distilleries 2018" -listasta löytyy vihdoin ensimmäinen, yhden rivin maininta: "Nordic Premium Beverages (Finnland).
"Kilpailuun" osallistui 485 tislettä (113 valmistajalta 30:sta maasta), joista kokonaista 480 sai mitalin!
57 sai "Double-Gold 2018", siis tuplakultaa. Tästä "Double-Gold" -listasta löytyy toinen, yhden rivin maininta: "Nordic Premium Beverages, Chef & Chevalier's Arctic Blue Gin". Muita mainintoja Helsingin Sanomain Talousaukeaman "maailman parhaasta ginistä" ja "maailman parhaasta tislatusta alkoholijuomasta" ei löydy.
Arvostettuun "kilpailuun" osallistui siis 485 tislettä, joista 480 (98,96% !) sai mitalin!
57 (11,75%) sai tuplakultaa, "Double-Gold"; 312 (64,32%) sai kultaa[!!!], "Gold"; 131 (27%) sai hopeaa...
Tuplakultalistalla siis on, 57 muun joukossa, ilomantsilainen Nordic Premium Beverages, a.k.a. Hermannin viinitila ja Valamo Monastery Distillery, Arctic Blue Ginillään. Todettakoon, että samaisella listalla on kolme muuta giniä: WOB London Dry Gin, Elephant Strength Gin ja Styrian Dry Gin. Mikähän listan neljästä ginistä ja millä perusteella lienee se "maailman paras gini", puhumattakaan "maailman parhaasta tislatusta alkoholijuomasta".
Melkoinen on "kilpailu", kun lähes kaikki (98,96%) palkitaan, ja 64,32% kontestereista saa vähintään kultamitalin...
Todettakoon vielä, että tämän kaltaisia "kilpailuja" järjestetään maailmalla pilvin pimein. Tämä ei ole saksalainen "kilpailu", sillä sen järjestävä liikeyritys on itävaltalainen ja sen pääkonttori Bad Kleinkirchheimissa, Etelä-Itävallassa.
Tällaisten "kilpailujen" "palkinnot" ovat siis pikemminkin ostettavia "arvonimiä", joita yhdet yritykset myyvät ja toiset härskisti käyttävät mainonnassaan ja markkinoinnissaan; ostitpa minkä tahansa putelin kummalla pallonpuoliskolla hyvänsä, on etiketissään liuta mitaleita. Myös monet kansainväliset "olutkilpailut", joissa muutamat täkäläiset craft-panimotkin kehuvat menestyneensä, toimivat samalla periaatteella.
Kusettajalla on hyvä syy olettaa, että Alkon verkkokaupassa on jälleen ruuhkaa...!
Tästä oli unohtua, että samaisessa Helsingin Sanomain Talousaukeaman jutussa mainittiin siis jo maaliskuussa 2018 kertaalleen maailman parhaaksi giniksi palkitun Arctic Blue Gin'in tulleen viime torstaina palkituksi, ja tällä kertaa, "Aasiassa parhaaksi giniksi"...!!! Mikä firma, mikä "kilpailu"?! Samaisella järjestäjällä näyttää olevan Aasian byroo Taiwanilla...
