Valmistaja: Metalliyhtye Mokoma. Valmistuspaikka: Saimaa Brewing Company, oluenrakastajan elämänkumppani!

Olutpostimestari matkaansaattoi alla olevan tiedotteen ja kaljakevään ilouutisen:
https://olutposti.fi/metalliyhtye-mokomalta-olut/

Legendaarinen metallibändi valitsi yhteistyökumppanikseen legendaarisen surkeista pahvikaljoistaan tunnetun Saimaa Brewing Companyn paskantamon (ent. Saimaan Juomatehdas Oy); onneksi olkoon molemmille!

Tiedotteessa Saimaa Brewing Company kertoo panostaneensa alkoholittomien oluiden tuotekehitykseen, mikä ei jää epäselväksi, jos on uskominen HBL:n "Ölrutan" -palstan tuoreeseen arvioon (15.1.2020) ja lakoniseen luonnehdintaan "Brewer's Special Utah 0,3% Rye Ipa:sta":

"Obehaglig fähuslukt. Smaken är metallisk, grapefrukt, kvar blir en underlig smak i gommen. Troligtvis illafaren." [Score: 1 tähtönen viiden tähden asteikolla]

Tahi Arden & Kusettajan arvioon samaisesta tekeleestä marraskuulta 2018:

"Bensiinin tuoksua sameassa rumassa oluessa. Maku karamellisen maltainen, epämiellyttävä kuivahedelmäinen kokonaisuus, kylmää kaurapuuroa, miksei ruispuuroakin. Kvassimaista nihkeyttä, äärimmäisen epämiellyttävää."

Tiedotteessa hehkutetaan: "Mokoman Alcohol free beer 0,3% on kuparin sävyinen ja runsaasti humaloitu ruis IPA. Syntisen hedelmäinen makunautinto on täynnä maltaisuutta sekä rukiin mausteisuutta..."

Hehkutuksen perusteella tölkkein sisältönä saattaisi hyvinkin olla tuo arvioissa kehuttu "Brewer's Special Utah 0,3% Rye IPA"; jäämme siis kiihkeästi odottelemaan käsiksi pääsyä pian lanseerattavaan syntisen saimaalaiseen makunautintoon!

Även vid Ankdammen finns det öl-journalistik!

Männä vuosina täällä Kusettajassa odotettiin kiihkeästi torstain Höblää; josko olisi matkaan saatettu André Brunnsbergin Ölrutan. Nyttemmin André on saanut adjutantin Patrik Westerbackista ja ilmestymispäiväkin on keskiviikko; alkuvuoden odotus palkittiin tänään...

Vaikka kuvassa siis nykyään parivaljakko André & Patrik, Andrén luoma jaarittelematon tyyli oluiden arvioinnissa jatkuu sellaisenaan. Oluet pisteytetään viiden tähden skaalassa ja arvioidaan lyhyesti, usein yhdellä virkkeellä [!], mikä on saavutus jo sinällään, jos vertaa suomenkielisen hölynpölyjournalismin tuotoksiin.

Ölrutan'issa lakoniset arviot ovat [olleet] yleensä hyvin argumentoituja, joskin kelvottomien kaljojen kohdalle osuessa aivan liian kilttejä, jopa naiivin hyväuskoisia.

Tämän päiväisessä "Veteöl och ale passar bra som alkoholfria" -koseriassa Saimaa Brewing Companyn "Brewer's Special Utah 0,3% Rye Ipa" todettiin kelvottomaksi, mikä ei tämän kirjoittajalle ollut yllätys! Alla lainatun arvion viimeinen lause ja otaksuma on varoittava esimerkki kiltistä ja naiivista hyväuskoisuudesta [itsepetoksesta?!]. Tuon arvion perusteella yksikin tähti on liikaa!

"Obehaglig fähuslukt. Smaken är metallisk, grapefrukt, kvar blir en underlig smak i gommen. Troligtvis illafaren."

Här hos Kusettaja är vi säkra på, att kaljan icke är illafaren; ta mig fan, detta är Saimen!!!

Kelvotonta törkyä todettiin tämän samaisen "Brewer's Special Utah 0,3% Rye Ipan" olevan jo/myös Arden ja Kusettajan Saimaa-MBH -kaljojen masentavassa yhteisarvioinnissa marraskuussa 2018:
http://arijuntunen.blogspot.com/2018/11/arde-ja-kusettaja-arvioivat-taas-mbh.html

Journalismia vai jee-jee -hölynpölyä!?

Pyöriäkseen kunnolla Valtakunnan kaljaskene tarvitsee tietenkin jatkuvaa voitelua, hypetystä. Tästä huolehtii systeemin sisällä häärivä sisäsiitoinen humbuugimaakareiden yhteisö äänitorvenaan kirjava ruoka- ja kaljasenttareiden & -blogisterien kööri.

On aivan turha yrittää etsiä ymmärrystä tahi näkemystä, mitään substanssia näiden puppugeneraatoreiden suolloksista. Ne ovat epä-älyllistä, kritiikitöntä sanahelinää, tythjänpäiväistä ja tyhjäpäistä pintaliitoa, tuoteasettelua ja pelkkää mainosta, josta julkaisijat ja muut kaupalliset tahot maksavat senttareille, jotka ovat julistautuneet ja omassa köörissään ristiin huutoäänestetty "asiantuntijoiksi" ja "journalisteiksi"... 

Noiden asiantuntija-journalistien suoltaman niljakkaan hölynpölyn olemus on: liikeyrityksistä, kaljakapakoista ja fiinimmistä ravintoloista, kaljoista sekä skenessä pörräävistä puliveivarikollegoista kirjoitetaan puuta-heinää tekopirteässä jee-jee -sävellajissa, kliffaa kekkeripörräystä & kestitystä ja kirjoituspalkkioita vastaan. 

Pikkusievistelevä, tylsän kliseinen "oikeakielisyys" ei auta, jos väkertäjällään ei kerta kaikkiaan ole mitään asiaa... Puuttuvat logos, pathos & ethos; on vain mainos. 

Ei ollut ollenkaan yllättävää, että tällä kertaa humbuugihärdellin ytimessä vaikuttava sisäsiittoinen Hyväin Tuomaiden keskinäiskehun & -olalletaputtelun pönö- & hönöklubi palkitsi skenen pelle-eliitissä ylitse kaiken himoitulla jäsenkirjallaan vaihteeksi kaljakapakoinnin sijaan -"journalismin", jommoista löytyy seuraavan linkin takaa: https://aromilehti.fi/artikkelit/oluttasting-x-3/

Voi Hyvät Tuomaat! Jouluterveiset sisäsiittolasta.

Toinen toistaan olalle taputtelevien kaljakapakoitsijoiden ja näiden perskärpästen, kaikenkarvaisten kaljaskribenttien ja -senttareiden ynnä muiden humbuugimaakarien sisäsiittoinen liskoyhteisö on jälleen lisääntynyt. Tällä kertaa pukkasi kaksoset!

Omassa luokkassaan ovat tämän niljakkaan keskinäiskehun pönökerhon riemastuttavan tärkeilevät julkilausumat, jotka retoriikkansa hilpeässä tunkkaisuudessa vetävät huokeasti vertoja NKP:n Keskuskomitean kultaisella brezhneviläis-komsomolilaisella YYA-kaudella suoltamille kommunikeoille; vain vaivoin jaksoimme odottaa tämän vuotista julistusta!

Hyväin Tuomaiden sisäsiittoisen Hönöklubin vuoden 2019 liturgia löytyy seraavan linkin takaa; ihme jos ei moisen potaskan väkertäjällä ole itselläänkin ollut räkänauru herkässä: http://olutliitto.fi/hyva-tuomas-olutpalkinto-olutviestijoille/

Porterhammasta kolottaa, aina vaan; tulitukea rajan takaa!

Koffin vuosikertaporter 1988 tiiliseinällä. Tuoreenakin tämä muistuttaa soijakastiketta, nyt menee jo täydestä; tiskialtaaseen. Tämän kirjoittajalle on aina ollut mysteeri se hurmoksellinen "kansainvälisen" yliarvostuksen määrä ja [muka] kulttimaine, minkä tämä kitkerä pohjaanpoltetun makuinen tuote on saanut; maailma on väärällään parempia, paljon parempia.

Tverin Porter, kantavierre 20% Plato/alc. 7,0%, parasta ennen 02/2001; edelleen loistokunnossa...!

Tässäkin tiiliseinällä kelpo Porter rajan takaa, kv 17% Plato, abv. 7,0%. Ikää jo yli 20 vuotta. Niin ikään ensiluokkaisessa, makunystyrästöä kutkudeeraavassa kondiksessa! Kyllä Venäjällä Porterit kaikesta päätellen on osattu...!

Mufloni Huurupukki, kelpo porteri Veturimiesten heilutuskaupungista

Kusettaja on olutkulttuurikriittinen ynnä olutkulttuuripoliittinen julkaisu. Yksittäiset kaljat, saattaisivatpa ne kuinka tahansa verrattomia olla, eivät ylitä Kusettajan tiedoitus- tahi kommentointikynnystä; paitsi jos ne omaavat merkityksellistä substanssia ja kontekstia olemuksessaan tahi valmistajansa viestinnässä. Tästäkin eksemplaarista noita kynnyksenylityskriteerejä löytyy.

Ensinnä: TK-kirjeenvaihtaja, seurapiiri- ja kulttiblogisti, renessanssinero Arden vaikutus kieleemme ja erityisesti sen sanastoon, nerokas ardismi, näyttää leviävän kuin keuhkorutto; saimaantumisen ja saimaannuttamisen ohessa myös kirjoitus- ja foneettinen asu "porter" valtaa vauhdilla alaa, kuten käsillä olevan Mufloni Huurupukkelinkin etiketistä saatamme todeta. Etiketin kaurismäkeläisen lakonisessa sisällössä viestitetään, vain, oleellinen: "Porterolutta/Porteröl...".

Toiseksi: Tässä panimossa on aina keskitytty pakkauksen sisältöön, kaljaan, kun taasen mikkeliläispaskantamo Saimaa Brewing Company:lla pakkausten ulkopinnalle runoiltu katteeton myyntihölperö ja idioottimaiset stoorit ovat pääosassa, toki kelpo kongruenssissa sisällön kera: molemmat täyttä skeidaa.

Colmannexi: Tämä Huurupukkelo on kerrassaan kelpo porteria tuossa alapuolella tuomitun torniolaisporterin keralla, niin ikään samassa käyttötarkoituksessa.

Tornion Panimon Joulu-Porter

Yläkuvan ypöyksinäinen pullo seisoa törötti anovasti Valtakunnan pääkaupungin ydinkeskustan kauppaliikkeen cräft-kaljahyllyn sekalaisessa sakissa, onneksi.

Tornion Panimo pelasti, jälleen kuin puskista, Kusettajan päivän, sillä on Porterinsa raikas, tasapainoinen ynnä herkullisen luonteikas; mausteidensa käyttö, jommoista harvoin tapaa, on kerrassaan sivistynyttä ja harmoonista, aina oluen tekeväin viljaraaka-aineiden keralla.

Täällä Kusettajassa harvoin lämmetään etikettien stooreille, mutta nyt sekin toteutuu riemastuttavasti; tätä kelpo kaljaa kuluisi takkatulen äärellä joulunpyhäin ratoksi törpötellessä helposti laatikollinen tahi kaksi!

Valistuneesti arvaten olisi tämä maistunut Jazzin keksijälle, New Orleansin Pianokuninkaalle ynnä allaolevan pianoteoksen säveltäjälle ja esittäjälle Jelly Roll Mortonille.