Siitä onkin jo tovi, kun viimeksi maistossa Saimaa Brewing Companyn, tuon "luonnon ihmeitä kunnioittavan, ketterän, maailman puhtaimpia makuelämyksiä rehellisesti ja rohkeasti luovan oluenrakastajan elämänkumppanin"[!!!] tekeleitä.
Oli siis aika tsekata, onko tunkkaisen mikkeliläisen pahvikaljan raikastumislupaus kenties toteutunut. Tällä kertaa Kusettaja kiusasi itseään kunnolla ja aljusi koko tölkillisen.
"Brewer's Special sinetin alla makaavat [sic] maaiman maut. Hyppää Kalifornian villeille vaahtopäille - ja surffaa kohti trooppisen raikkaita tuulia /.../ ja heittäydy makumatkalle ison meren taakse."
Perinteiseen saimaalaiseen tyyliin tölkin ulkopinnan lipevän niljakkaassa, täysin idioottimaisessa myyntihölperössä luvataan ummet&lammet troopillisen hedelmäisiä ja hedelmäisen sitruksisia ja mitäheitänytolikaan Amerikan serkun tarjoamia aromi- ja makuelämyksiä; aivan räkänauruksi pistää, onhan tuossa stiiknafuuliassa riemastuttavasti listattu vieläpä erikseen "aroma" ja "flavor"!
Purkin sisällöstä ei ulkopinnan satuilulle kerta kaikkiaan löydy katetta. Saakeli vieköön, että viheliäisellä paskantamolla on vuodesta toiseen pokkaa runoilla moista skeidaa; ihmetellä sopii, kuka hovilyyrikko sitä suoltaa, millä ymmärryksellä ja moraalilla. Sääliksi käy häntä, ken noihin stooreihin uskoo. Härskiä kuluttajain aliarvioimista ja kusettamista, kun markettein hyllyissä on pilvin pimein kelpo oluita kylki kyljessä tuhnuisten saimaalaisten pahvikaljojen kanssa.
Eksoottisten aromihumalain lista purkin ulkopinnalla on suorastaan henkeä salpaava. Kuivahumalana printataan käytetyn Mosaic'ia; tärviölle on sekin sössitty muiden aromihumalain muassa. Luvatut troopillis-sitruksisiset humalain fragranssit on siis onnistuttu jälleen (edelleen) täys-tuhoamaan Päämajakaupungin pahvimankelissa ja tölkin sisältö on sen mukainen. Aromia ja makua hallitsee iänikuinen saimaalainen, mäskäysjätteen kaltaisen tympeän viljamaisuuden ja märän pahvilaatikon luonnehtima hapettuneen oloinen tunkkaisuus, tuttu tiskirättikin löytyy session päätteeksi lasin pohjalta.
Ei riitä, että printataan humala-lajikkeiden herkullisia aromiominaisuuksia ja adjektiiveja suoraan tukkurin kataloogista kaljapurkin ulkopinnalle. Ne troopilliset ja sitruksiset fragranssit kun pitää osata uuttaa purkin sisältöön ja saattaa kuluttajan lasiin! Ehken Mikkelissä siis kannattaisi, rehellisesti ja rohkeasti, vihdoin opetella tekemään kelvollista olutta!
"Ronskilla katkerohumalan käytöllä" on saatu aikaan epämiellyttävää, ilkeän jälkimaun jättävää "kitkeroa", jommoinen on vuodesta toiseen luonnehtinut saimaalaiskaljoja.
Tölkin pohjassa PE 081020; tuliterää kamaa siis! Voi vain kuvitella, mitä soppaa tästä kehkeytyy viikkojen ja kuukausien saatossa..
Toisaalta, ei tarvinnut aikanaan olla selvänäkijä ymmärtääkseen, että Malmgårdin Panimon ja brändin karu kohtalo oli sinetöity viimeistään, kun umpitollo peritty raha haukkasi paskaa ja osti kelvottomista pahvikaljoistaan tunnetun Saimaan Juomatehtaan toimitusjohtajineen...
MBH-fuusiota seurannut pakko-saimaannuttaminen henkilöstöpuhdistuksineen myrkytti työilmapiirin, tärveli työmoraalin, kuohitsi itsenäisen panimon Saimaan Juomatehtaan (sittemmin Saimaa Brewing Company) toimitusjohtajan nöyräksi tsuppariksi. Nyt näyttää panimo taantuneen edelleen saimaalais-hedönististen marginaalierien vääntäjäksi ja taustakrääsäksi yhteiselle tiskille, joka on Malmgårdin entinen, oma tiski!
Nettisivustollaan Malmgårdin Panimo hehkuttaa oluitaan ja toimintaansa Malmgårdin kartanon ainutlaatuisessa arkkitehtoonisessa miljöössä ja idyllissä omine vesineen viljoineen, tuotteita kehutaan kiitettävän "hyvästä mausta ja tasalaatuisuudesta"...
Myös yläkuvien tölkitettyjä tuotteita esitellään ikään kuin ne olisivat Malmgårdin kartanomiljöössä pantuja. Ei ainakaan eikä tietenkään kerrota, että niitä on tehty, kesästä 2018 alkaen, Saimaa Brewing Companyn (entinen Saimaan Juomatehdas) Mikkelin tuotantolaitoksessa, joka on surullisen kuuluisa pahvisen tunkkaisista tekeleistään...
Omilla nettisivuillaan ei liioin "luonnon ihmeitä kunnioittava, ketterä, maailman puhtaimpia makuelämyksiä rehellisesti ja rohkeasti luova oluenrakastajan elämänkumppani" ja Saimaa Brewing Company noita tuotoksiaan noteeraa.
Fy fan också, mitä kusetusta oli kuuman kaljakesän 2018 alussa ryhtyminen valmistamaan Saimaa-tyylistä tunkkaista pahvikaljaa Malmgårdin nimellä; kenen lienee ollut moinen idea?! Jäljet johtavat taatusti samalle sylttytehtaalle, josta ovat olleet vuosien varrella peräisin muutkin kootut Saimaa-kieroilut tyyliin "Suomen palkituimmat oluet ja siiderit", "Aito Crafty Siideri" jne.
Noita tuhnuisia mikkeliläispaskantamon Malmgoord-tölkkejä ovat siis kauppain hyllyt olleet viime kesästä asti väärällään. Karu totuus niiden "kiitetystä hyvästä mausta ja tasalaatuisuudesta" selviää heti tölkin sisältöä maistamalla, ja lukeehan se toki pienellä präntillä tölkin kyljessä... Voi vain ihmetellä, keille mikkeliläinen törky on saatu juotetuksi!
Freesin kaljakesän 2019 korvalla kestää varmaan kysyä Malmgårdista, jatkuuko meno viime kesäiseen Saimaa-tyyliin?!
... on myös vekkuli sanain tapiiri ja kielen virtuoosi, nerokkaiden ilmaisujen, erityisesti oluen aromia ja makua kuvailevien attribuuttien luoja; kuka nyt ei vaikkapa peräkärryä tuntisi!
Olutta ynnä sen ominaisuuksia, erityisesti flavoria, so. aromia, tuoksua ja makua kuvailevan termistön, etenkin attribuutiston tulee olla, ja se onkin, yleismaailmallista, yleistajuista ja -inhimillistä.
Niinpä oluen aistinvaraiseen arviointiin ja kuvailuun on kehitetty kansainvälinen termistö ja attribuutisto, "Oluen flavoripyörä". Flavoripyörän kehältä ja sektoreilta löytyvät yleisimmät oluessa esiintyvät aromit, tuoksut ja maut, niin hyvässä kuin pahassa, ryhmiteltyinä kemiallisen taustansa ja syntytapansa mukaan.
Erityisesti oluen makuvirheiden, so. kelvottoman kaljan, kuvailussa yleistajuisuus ja -maailmallisuus on tärkeää; pahvimainen, tunkkainen, viemärimäinen, palanut kumi, mattoliima, keitetyt vihannekset, keitetty kaali, selleri ja muut juurekset, äyriäisten keitinvesi, lihaliemi... Mitäheitänytolikaan.
Tällaisten kuvailevien attribuutistojen on hyvä elää ja kehittyä, pysyä ajan hermolla, sillä oluenkuluttajain ja -harrastajain nykysukupolvi tuskin tietää, mitä on, tahi oli, vaikkapa bakeliitti ja miltä se döfaa, etenkin jos kuuma juotoskolvi sitä snadisti gärtsää...
Uusia kelpo refrerenssejä ja attribuuteja kannattaa siis lanseerata niiden ilmaantuessa, niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin.
Saimaan Juomatehtaan, sittemmin Saimaa Brewing Company'ksi nimensä kansainvälistäneen mikkeliläisen tuotantolaitoksen ja paskantamon tekeleitä on alusta alkaen, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, steady-state -tyyliin leimannut jo teollisuusstandardin luonteen saavuttanut hapettunut pahvinen tunkkaisuus ja aromihumaloinnin totaalinen epäonnistuminen; kaiken kaikkiaan melkoinen makuvirheiden kauhugalleria!
Kosmopoliitti-sankarikaljoittelija Arde on nyt blogissaan lanseerannut "Saimaa-tyylisen epäonnistuneen aromihumaloinnin". Niin ikään Arden mukaan seinäjokelaista Mallaskosken Panimoa uhkaa "ns. saimaallistuminen". Kun siis kelpo-oluistaan tunnetussa panimossa ja prosessissa asiat ja kaljat alkavat mennä päin persettä, kyse on saimaallistumisesta...
Traagisin saimaallistumisen tahi peräti saimaantumisen uhri, ei vähiten tapahtumain brutaalin luonteen tähden, on itseoikeutetusti Malmgårdin Panimo, jonka nimellä [!!!] Saimaa Brewing Company toukokuussa 2018 aloitti Saimaa-tyylisen tunkkaisen pahvikaljan massatuotannon Mikkelin tuotantolaitoksessaan, tunnetuin seurauksin...
Ainakin tuossa kuvakulmassa, ja enteellisestikö, itsenäisen Malmgårdin Panimon festivaali-ilmeestä on keväällä 2019 jäljellä vielä (enää) pari kasaan rullattavaa maisemajulistetta Saimaa Brewing Co:n tiskin taustakrääsänä!
Rullataanko seuraavaksi maisemat ja ajetaanko, alas, Malmgård panimokartalta pelkäksi sanahelinäksi tunkkaisten mikkeliläisten pahvikaljatölkkien ulkopinnalle präntätyssä lipevässä myyntihölynpölyssä...?
MBH-konsernin Malmgårdin Panimolla ja Saimaa Brewing Companylla on ollut vauhdikas vuosi. Saimaan Juomatehtaasta nimensä kansainvälistänyt Saimaa Brewing Company esitteli Helsinki Beer Festival 2018 -tapahtumassa kirkastetun ja vastuullisen kansainvälisen brändinsä.
Jo toukokuussa 2018, pitkän ja kuuman kaljakesän kynnyksellä aloitettiin Malmgårdin Panimon oluiden massatuotanto pahvisen tunkkaisesta talonmaustaan tunnetussa Saimaa Brewing Companyn tuotantolaitoksessa Mikkelissä. "Valmistaja/Tillverkare: Malmgårdin Panimo, 07720 Malmgård. Valmistuspaikka/Tillverkad på: Saimaa Brewing Co, Mikkeli, Finland." [!!!] Vaikka tuo edellä lainattu teksti olikin tölkkeihin pienesti präntätty, märästä pahvilaatikosta, hikisestä villasukasta tai tiskirätistä, mitäheitä nyt olikaan, ei voinut erehtyä!
Mitä mahdetiin Malmgoordilaisten kesken kartanolla tuumata panimon pikaisesta saimaannuttamisesta, vuosien kuluessa rakennetun brändin töhrimisestä, kelpo oluiden bolsevisoinnista. Helteisen kaljakesän 2018 huippuhetkinä lienee suurin osa liikkeellä olleesta Malmgoordilaisesta ollut tunkkaista saimaalaista pahvikaljaa. Konsernin tuolloinen toimitusjohtaja antoi riemastuttavassa videohaastattelussa, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, aina vaan kelvottomien mikkeliläiskaljojen raikastumisvakuutuksen! Savolaiseen tapaan sen lunastaminen on jäänyt seuraajan huoleksi...
Kesän mittaan Malmgårdin Panimon saimaannuttaminen eteni vauhdilla NKVD-tyyliseen puhdistukseen henkilöstössä ja saivat kylmästi kenkää myyntimiehet, panimon joviaalit festarikasvot ja osakkaat Markku Pulliainen & Stefan Nyman, ensin mainittu jo panimon edeltäjän, Panimoravintola Huvilan perustajia.
Myöhemmin syksyllä tragikomedian protagonisti tuli vihdoin Yagoda-Yezhov -tyyliin itsekin puhdistetuksi. Tuomas Markkula nimitettiin lennosta konsernin toimitusjohtajaksi. Mahtoiko hän aiemmin kesällä häikäilemättä uhrata Malmgårdin Panimon osakkaat ja myyntimiehet, joista toinen oli yrityksen kantaäidin, Panimoravintola Huvilan, perustajatoveri; ainakin oma nahka pelastui, toistaiseksi.
Miten lienevät kesän ja syksyn 2018 tapahtumat vaikuttaneet Malmgårdin Panimon imagoon ja myyntiin, työilmapiiriin ja -moraaliin sekä konsernin kahden tuotantolaitoksen keskinäisiin suhteisiin, työnjakoon ja brändipolitiikkaan? Mikä on, jos on, konsernin uuden toimitusjohtajan Tuomas Markkulan linja, onnistuuko Mikkelin tuotantolaitos vihdoin, reilun kymmenen vuoden yrittämisellä kohentamaan kehnot kaljansa juomakelpoisiksi, jatkuuko saimaalaissiidereiden aitous-filunki...?
Mielenkiinnolla voi siis odottaa Saimaan ja Malmgårdin yhteistä esiintymistä ja ylöspanoa tunnelmineen HBF:ssa; ainakin tullaan näkemään onko tuotantolaitoksilla vielä omat ständinsä, veljellisesti kylki kyljessä tahi hajuraon päässä toisistaan...
Saimaalainen kutyymi on ollut, vuodesta toiseen, listata tölkkien ulkopinnalle präntätyssä tökerön niljakkaassa hölynpölyssä kaikki, mikä niiden sisällöstä puuttuu. On pakko kysyä: ovatko nuo Saimaa-stoorit täysjärkisten tuotoksia, entä onko ne sellaisille tarkoitettu?!
Riemastuttavuudessaan vetävät saimaalaiset myyntipuheet vertoja jatkosodan neuvostoliittolaiselle radiopropagandalle, jota Armas Äikiä naiskollegoineen veivasi Lahden radioaallolla.
Mikkelistä lähtee alukesällä 2018 laajalla jakelulla "uuden kirkastetun brändin" olutnäytteitä olutblogistien ja -harrastajain arvioitavaksi; ja hyvinhän siinä ei käynyt.
CEO Jussi Laukkanen antaa svengaavassa videohaastattelussa mikkeliläistuotteiden raikastumislupauksen.
Kuuman kaljakesän 2018 päätteeksi kenkää Malmgårdin Panimon perustajajäsenelle Markku Pulliaiselle ja kollegalleen Stefan Nymanille, molemmat myös panimon omistajia. Parivaljakko ei tainnut olla CEO:n mieleen; olivat jopa kahtena kesänä kutsuneet Kusettajan Helsingin Craft Beer -festivaalille Malmgoordin toimitsijalätkä kaulassa.
