Saimaan Juomatehdas ja kulahtanut legenda "Suomen Palkituimmista Oluista ja Siidereistä" kuopattiin vaivihkaa.
Keväällä 2018 edustustustiski on vaihtunut cooliin saimaansiniseen, tehtaan nimi on nyt Saimaa Brewing Company, SBC. Brändi on on pantu uusiksi. Nyt tölkkien ulkopinnalla myydään vastuullisuutta, ja vanhaan malliin, raikkaita ja trooppis-eksoottisia fragransseja, joita ei sisällöstä parhaalla tahdollakaan löydä.
Mikä lienee C.E.O. J. Laukkasen ja nerokkaan bränditiiminsä seuraava veto, töhritäänkö heti kuuman kaljakesän avauksena tärviölle Malmgårdin Panimon vuosien työllä rakennettu eksklusiivinen brändi ja ensiluokkaiset oluet?!
Kesän 2018 cräft-kaljabakkanaalikausi lähti käyntiin Tampereen SOPP:lla, vai lähtikö, tästä ei Kusettajalla ole tarkkaa käsitystä, sillä näitä härdellejähän on tarjolla yli havumetsäin ynnä turvesoiden sävyttämän valtakunnan, liki Hangosta Petsamoon.
Valtakunnan Stadissa Rautatientientorilla niitä riittää kuulemma koko kesäksi, hädin tuskin toinen toisensa alta pois ehtii; eikä pelkästään Rautatientorilla, vaan kuluvana suvena ainakin Ullanlinnassa...!
Alan ja valtakunnan hallitsevan veteraanitoimijan SOPP:n kone alkoi tiettävästi yskiä, mitä yleisön osoittamaan kiinnostukseen tulee, jo kauden alussa Kuopion satamassa, mistä kertoo tähtiblogisti Arden raportti paikalta ynnä allaoleva Tk-valokuvansa tyhjähköstä bakkanaaliteltasta; nähtäväksi jää heinäkuussa, josko stadilaisyleisön kyllästyminen kulahtaneeseen sahti- ja kaljahömppään saa Rautatientorin SOPP:n sakkaamaan näyttävään mahalaskuun. Arkkitehtoonisesti arvokkaalle miljöölle ja aukiolle soisi löytyvän tyylikkäämpää käyttöä, vaikka tyhjänä, luistinrataa odotellessa.
Kaurismäen veljesten Peter von Baghin keralla perustama Sodankylän elokuvajuhlat on ehken maamme kansainvälisesti tunnetuin kulttuuritapahtuma, jonka siipein kanto on pysynyt vuodesta toiseen, ilman vastenmielistä hypetystä.
"Olutkulttuurilla" [!] elämöiväin kalja-hömppäfestivaalein rinnalle tähän oksennusta nokkivain varisten maahan sopisi ehken yksi kansainvälinenkin alan bakkanaali. Sen isäntänä, sieluna ja seremoniamestarina toimisi ainoa maailmanluokan cräftkalja-snobimme, tähtiblogisti Arde.
Festivaalin ydinjoukko olisivat Arden kansainväliset cräft-kaljatuttavat ja -starat perskärpäsineen Yhdysvaltain itärannikolta Kalifornian San Diegoon, Oseaniasta, kaikkialta, Euroopasta nyt puhumattakaan.
Cräft-skenen maailmanluokan starat jonottaisivat vuodesta toiseen päästä Arden ja toistensa kanssa leppoisasti cräft-kaljoittelemaan "mid nowhere" alkuasukkaiden ja laiduntavain lehmäin ihmetellessä kaoottista menoa...
Kuinka olisi vaikka The International Jalasjaervi Cräft Hoax, hosted by Arde, sponsored by the local Fur Breeders' Agricultural Cooperative.
Täällä Ulkohuoneen puolella ollaan totuttu pikemminkin pitämäänoluen makua sen laadun mittarina; ollaan siis resiprookkisesti samoilla linjoilla näin mätäkuussa!
Purkin kyljen humalalista on henkeäsalpaava: Motueka, Mosaic, Hüll Melon & Citra! Näistä pitäisi syntymän huumaava hedelmäpommi.
Ikävä kyllä, listattujen humalain troopillista fragranssia ei tässä tekeleessä ole; pastööriinko vai minne synkkään syöveriin lienee sortunut. NEIPAlle tyypillinen mehuisuus ja rakenne puuttuu kokonaan, tunkkaistakin tämä on. Surkea, saimaalaisehko esitys, kerta kaikkiaan.
Ja purkin ulkopinnalla NEIPAa oikein lihavalla; eihän sisältö edes näytä NEIPAlta. Jo on lahtelaisilla pokkaa, saakeli vieköön!
Edellinen Kusettajan koronakaljaon troopillisen fragranttia NEIPAa, kelpo sumukaljaa, josta lahtelaistenkin kannattaisi ottaa mallia, ehken. Valtakunnan johtavan sumukaljakonossööri ja tk-kirjeenvaihtaja Arden diplomaattinen ynnä hyperkorrekti arvio tästä kaljasta löytyy täältä ja puhukoon siis puolestaan.
Lopuksi, mitä tulee tämän kirjoittajan ymmärrykseen oluen raikkaudesta ja humaloinnista erityisesti, tuossa edellä muutama sana aiheesta, koronakertauksena vuodelta 2018.
Jonkinlainen yleismaailmallinen konsensus oluenjuojain ja erityisesti -ystäväin keskuudessa lienee, että oluessa käymistuotteena tulisi olla miellytävä ja raikas tuoksu, aromi; se on ennen kaikkea ongelmattoman ja, muutamaa erityistapausta lukuun ottamatta, mikrobiologisesti puhtaan käymisen, s.o. valitun panimohiivan, ja vain sen, (ja toki noissa erityistapauksissa, esim. Lambic, muidenkin mikrobien) elintoiminnoissaan tuottamaa käymisaromia.
Mitä viljamaisuuteen oluen aromissa tulee, sitä tuskin tarvinnee erityisemmin tässä pohtia.
Olutta maustetaan humalalla, katkero-, ja, aromitarkoituksessa. Katkero, jonka me kaikki aistimme duhakuubeessakid, jääköön täten sekin tämän preivin tarkastelun ulkopuolelle.
Puhutaan siis aromihumaloinnista, s.o. humalan yleensä ja erityisesti humalatyyppien ja -lajikkeiden raikkaan, fragrantin aromin uuttamisesta panimossa olueen siten, että se säilyy pakkauksessa raikkaan fragranttina kuluttajan lasiin asti.
Ei siis kerta kaikkiaan riitä se, että pullon tahi tölkin ulkopinnalla mainitaan mahdollisen muun ylenpalttisesti kehuvan myyntihölperön ohessa valmistuksessa käytetyt raikkaat ja vaikka kuinka trooppisen eksoottiset aromihumalat. Käytettyjen aromihumalien pitää myös tuoksua kuluttajan lasissa asti, saakeli vieköön!
Aromihumaloinnissa on siis kyse, kaikessa yksinkertaisuudessaan, käytettyjen humalien ja humalalajikkeiden raikkaan fragranssin säilömisestä olueen, ja, saattamisesta logistiikkaketjun takaisen kuluttajan lasiin; ei siinä sen kummempaa! Tässä, kuten monessa muussakin inhimillisessä kilpailussa, yksi onnistuu, toinen epäonnistuu.
Edelleen, voidaan varmaankin olettaa, että se, jolla on sivistystä, älyä ja ymmärrystä tekemestään, s.o. ammattitaitoa, onnistuu, jos kukaan. Toki laitteisto- ja prosessitekniset rajoitteet ja reunaehdot vaikuttavat asiaan, mutta, ne pitää ymmärtää; Ladalla ei kannata lähteä Formuloihin, joten palataan noihin sivistykseen, älyyn, ymmärrykseen ja ammattitaitoon...
"Brown Ale" saa yleensä tämän kirjoittajan verenpaineen kohoamaan aivoinfarktilukemiin, "American Brown Ale" poistamaan varmistimen. Vaikk'ei yläkuvan tölkin pinnalla ollut mitään superlatiivista hölynpölyä, kunhan humalat mainittu, oli humalain fragranssi, jälleen, sangen rikkumattomana onnistuttu säilömään kuvan tölkkiin.
Myös 20 dB stydimmän humalafragranssin säilöminen onnistuu, ja on onnistunut vuosikausia Iisalmessa ilmiömäisesti, minkä kuka tahansa voi halutessaan todentaa maistamalla, haistamalla [!], alakuvain niin ikään Iisalmessa pantuja oluita.
Last but not least, laitettakoon tuohon alimpaan kuvaan, niin ikään erinomaiseksi havaintoesimerkiksi yllä käsitellystä onnistumisesta, torniolainen "North Lager".
And last, mitä tulee tässä lajissa surullisesti epäonnistuneisiin, tunnetuin lienee Saimaan Juomatehdas ja seuraajansa Saimaa Brewing Comapany, ainakin alan harrastajain keskuudessa, vuodesta toiseen. Toivottavasti vaikeudet siellä vihdoin voitettaisiin ja Kusettaja voisi täyttää jääkaappinsa omaa sydäntään lähellä olevan tuotantolaitoksen raikkailla kaljoilla!
Tämä fragrantti ja tasapainoinen laatukalja on laajasti Valtakunnan markettein hyllyissä, ja erinomaisella L/H -suhteella! Tämän kirjoittaja törmäsi onnekseen Proper Jobiin ensi kerran heinäkuussa 2017.
Entä hehkuttaako Viinilehden siideriexpertti Maria Markus tahi mahdollisesti joku kollegansa jossakin toisessa tiedoitusvälineessä Saimaa Brewing Companyn ja oluenrakastajan elämänkumppanin "aitoa" YES YES craft-siideriä "tuorepuristetusta omenamehusta" valmistetuksi!?
