L/H-menettelyssä on rajoitteita, kun L näköjään huomioi vain teknisen laadun eli olut on virheetöntä. Hinta on kuluttajalle tietysti aina tarkka mittari, mutta se suosii pienemmillä yksikkökustannuksilla toimivia eli suuria panimoita. Lisäksi erityylisten oluiden raaka-aineissa on hintaeroja. Ainakin jonkinlainen subjektiivinen nautintokerroin parantaisi mallin käytettävyyttä.
Todettakoon heti, että kaljan pitää olla aistinvaraisesti arvioiden virheetöntä ynnä tyylin mukaista sekä vieläpä nautinnollisuudessaan oivallista ansaitakseen täydet 10 laatupistettä (L=10).
Valtakunnan johtava kaljakonossööri, tk-kirjeenvaihtaja ja ansioitunut amatöörisotahistorioitsija Arde jos kuka tietää, että maailma on tyly mesta, erityisesti, mitä tulee "oikeuden & kohtuuden" jakamiseen; esimerkiksi, vain etuoikeutetulla luokalla on varaa ryöstöhintaiseen cräft- ja sumukaljaan...
Kusettaja ei liioin pyri sortamaan ketään. Täydet laatupisteet (L=10) on jo sinällään eksklusiivista, ja luulisi sen olevan tavoittelemisen arvoinen meriitti panimolle kuin panimolle hyvin tehdystä työstä!
Liiketalouden lainalaisuuksille ja Valtakunnan veropolitiikalle Kusettajassakaan ei mahdeta mitään. Cräft-skenellä on jo Valtakunnan hallintoapparaatin armollisesti suomia verohuojennuksia...
L/H -käsittelyssä mahdolliset erot nautinnollisuuden "oivallisuudessa" kympin arvoisilla kaljoilla olisivat kyllä korkeintaan kohinatasolla tahi paremminkin sen alapuolella ja minimitekijä on siis ehdottomasti L/H -suhteen nimittäjä H (Litrahinta); tyly ja holotna pravda.
Toisaalta, hypetetyimmät cräft- ja sumukaljathan revitään paskantamoin käsistä hinnalla millä hyvänsä, joten lieneekö tässä saivartelussa edes järkeä. Bisnesnero Wilhelm von Tandemin periaatetta soveltaen moni niistä voisi tosta vaan tuplata hintansa...
L/H-menettelyssä on rajoitteita, kun L näköjään huomioi vain teknisen laadun eli olut on virheetöntä. Hinta on kuluttajalle tietysti aina tarkka mittari, mutta se suosii pienemmillä yksikkökustannuksilla toimivia eli suuria panimoita. Lisäksi erityylisten oluiden raaka-aineissa on hintaeroja. Ainakin jonkinlainen subjektiivinen nautintokerroin parantaisi mallin käytettävyyttä.
VastaaPoistaTodettakoon heti, että kaljan pitää olla aistinvaraisesti arvioiden virheetöntä ynnä tyylin mukaista sekä vieläpä nautinnollisuudessaan oivallista ansaitakseen täydet 10 laatupistettä (L=10).
PoistaValtakunnan johtava kaljakonossööri, tk-kirjeenvaihtaja ja ansioitunut amatöörisotahistorioitsija Arde jos kuka tietää, että maailma on tyly mesta, erityisesti, mitä tulee "oikeuden & kohtuuden" jakamiseen; esimerkiksi, vain etuoikeutetulla luokalla on varaa ryöstöhintaiseen cräft- ja sumukaljaan...
Kusettaja ei liioin pyri sortamaan ketään. Täydet laatupisteet (L=10) on jo sinällään eksklusiivista, ja luulisi sen olevan tavoittelemisen arvoinen meriitti panimolle kuin panimolle hyvin tehdystä työstä!
Liiketalouden lainalaisuuksille ja Valtakunnan veropolitiikalle Kusettajassakaan ei mahdeta mitään. Cräft-skenellä on jo Valtakunnan hallintoapparaatin armollisesti suomia verohuojennuksia...
Kyllä noihin 10 laatupistettä saaneisiin pitäisi silti saada eroja. Ei kaikki voi olla yhtä nautinnollisia.
VastaaPoistaL/H -käsittelyssä mahdolliset erot nautinnollisuuden "oivallisuudessa" kympin arvoisilla kaljoilla olisivat kyllä korkeintaan kohinatasolla tahi paremminkin sen alapuolella ja minimitekijä on siis ehdottomasti
VastaaPoistaL/H -suhteen nimittäjä H (Litrahinta); tyly ja holotna pravda.
Toisaalta, hypetetyimmät cräft- ja sumukaljathan revitään paskantamoin käsistä hinnalla millä hyvänsä, joten lieneekö tässä saivartelussa edes järkeä. Bisnesnero Wilhelm von Tandemin periaatetta soveltaen moni niistä voisi tosta vaan tuplata hintansa...