Insinööri Matti Kullberg mursi taannoin Kusettajan ensimmäisen koodinmuropähkynän ja on siis Stapakan terassilla ansaitsemallaan palkintokaljalla. Pähkynän sisältä putkahtanut kysymyskin lienee jo saanut vastauksensa, moneltakin taholta. Tietoturvaporsaanreikäspesialisti Juha Tretjakov mursi Kusettajan toisen koodinmurtopähkynän ja on toivottavasti myöhemmin kesällä tilaisuudessa kuittaamaan palkintokaljansa Suvilahdessa.
Matti (vas.) ja vanhempi ammattiveljensä Kusettaja kiskomassa Stadin Panimon taatusti tuoretta, fragrantisti kuivahumaloitua Genuine IPAa Suvilahden imponeeravassa atmosfäärissä ja arkkitehtoonisesti ainutlaatuisessa Selim A. Lindqvistin luomassa rakennetussa kulttuuriympäristössä, gasometrien siimeksessä.
Hoyryvoimalaitos käynnistyi vuonna 1909 kolmella brittiläisellä Babcock & Wilcox -höyrykattilalla, joissa oli modernit itsetoimivat ketjuarinat parantamaan palamista ja vähentämään savukaasuhaittoja.
Turbogeneraattoreita oli kaksi, molemmat teholtaan 750 kW (0,75 MW), kummankin antojännite 5,5 kV (5500 Volttia) vaihtovirtaa kolmessa vaiheessa. Höyryturbiinit toimitti sveitsiläinen Escher Wyss & Cie. ja generaatorit saksalainen Felten Frankfurt am Mainista. Korkeajännitteinen kolmivaihevirta johdettiin Suvilahdesta maakaapelilla Kasarmintorin sähköasemalle, missä se pyörivillä muuttajakoneilla muutettiin sähkönjakeluverkon 2x120 Voltin tasajännitteeksi.
Höyryvoimalaitoksen juhlalliset avajaiset vietettiin 14. heinäkuuta 1909. Seuraavana päivänä kirjoitti paikalla ollut sanomalehtimies: "... kaikki on siroa, tarkoituksen mukaista ja uudenaikaista. 60 metriä korkea sawupiippu nielee kiwihiilen sawun miltei kokonaan, joten uuden sähkölaitoksen läheisyydessä ei suinkaan tarvitse sawuun tukehtua."
Albert Einstein oli hieman aikaisemmin, vuonna 1905, julkaissut suppean suhteellisuusteoriansa, josta seuraa myös massan ja energian välisen yhteyden kuvaava kuuluisa yhtälö E=mc2. Suvilahden höyryvoimalaitoksen tuprutellessa ensimmäiset kiwihiilen sawunsa taivaalle tuskin monissakaan aivoissa kyti ajatus, jonka Suomirock-legenda Eppu Normaali kiteytti: "Uraani halkeaa ja tuottaa lamppuihimme valkeaa!"...
Stadin Panimo ja Panimobaari sijaitsevat kaasulaitoksen entisessä puhdistamorakennuksessa, kahden kaasukellon, gasometrin, siimeksessä. Jugend-tyyliin verhoiltu on vanhempi, tilavuudeltaan 30 000 kuutiometriä ja otettiin käyttöön kaasulaitoksen valmistuttua v. 1910.
Uuudempi verhoilematoton, teräskehikon ympäröimä gasometri, tilavuudeltaan 50 000 kuutiometriä, valmistui vimmatusti jazzaavan-jammaavan 20-luvun lopuksi vuonna 1929. Kiihkeästi tupakoivan ja maailman pulssia herkeämättömästi radion kuulotorvienkin välityksellä tunnustelevan koneromantikko Olavi Paavolaisen tidetään suuresti ihailleen tätä teollisen teräsarkkitehtuurin kaunotarta, jonka mukaan ovat myös StaPan Gasometer-tuoteperheen oluet nimetyt ja joka etiketeissäkin edukseen esiintyy.
Siinä missä hoyryvoimalaitoksen polttoaineena oli kivihiili, tuotettiin gasometrien kautta jaeltava kaupunkikaasukin kivihiilestä kuivatislaamalla. Todettakoon, että alueella oli myös kolmas, sittemmin purettu pienempi gasometri, johon kerättiin loppuun kuivatislatun kivihiilipanoksen höyryjäähdytyksessä syntyvä vesikaasu, vedyn ja häkäkaasun seos (H2O + C --> H2 + CO), joka seostettiin isompiin gasometreihin kerättyyn kaasuun; mitään ei siis köyhässä maassa päästetty hukkaan!
Kun tuli höyryvoimalaitoskaunottaren kattilain alta sammui vuonna 1976, gasometrit palvelivat Stadin kaupunkikaasuverkkoa vielä 1990-luvulle asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti