Raikkaat käymisaromit ovat tallella tässä 1819 200-Juhlaoluessa; kerrassaan kelpo kaljaa lahdentien savipellon vai turvesuonko ääreltä.
Takaetiketin stoorin mukaan "1819 - Sinebrychoffin 200-Juhlaolut on panimomestari Tapio Kangas-Heiskan Saccharomyces paradoxus -villihiivalla ja modernilla lagerhiivalla valmistama täysmallasolut..."
Käymisarominsa ovat raikkaat ja perin tutun oloiset, Saison - Biere de garde -tyyppiset. MTV:n aamushowssa panimomestari Kangas-Heiska taisi kertoa, että käytetty villihiiva olisi poimittu oittaalaisen puun kuorelta.
Totta tahi ei, kuulostaa sangen erikoiselta ja epäilyttävältä, että oittaalaisen puun kuorelta napataan tosta vaan villihiiva, joka ensin puhtaaksi viljellään, on fermentatiivinen ja vieläpä tuottaa, yllätys-yllätys, puhtaat ja tutun oloiset ranskalais-belgialaiset käymisaromit... "Modernin lagerhiivan" tuottamiahan ne eivät liene.
Uskokoon siis Kangas-Heiskan romanttiseen stooriin Paradoxus-metsäläishiivasta ken haluaa ja pystyy. Olisi mielenkiinoista tietää, onko tämä olut pastöroitu; fragranssinsa kun oli sangen raikas.
Pullonkylkistoorin lopuksi todettiin käytävän parempaan huomiseen, monikon 1. persoonassa; mikäli tarkoitetaan Eurooppaa tahi peräti ihmiskuntaa ja maailmanjärjestystä, ei kuulosta uskottavalta, edes ylioptimistiselta. Jos taasen tarkoitettaisiin keravalaisia kaljoja, läpi menee, ilman muuta, mikäli tallainen linja jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti