Siitä onkin jo tovi, kun viimeksi maistossa Saimaa Brewing Companyn, tuon "luonnon ihmeitä kunnioittavan, ketterän, maailman puhtaimpia makuelämyksiä rehellisesti ja rohkeasti luovan oluenrakastajan elämänkumppanin"[!!!] tekeleitä.
Oli siis aika tsekata, onko tunkkaisen mikkeliläisen pahvikaljan raikastumislupaus kenties toteutunut. Tällä kertaa Kusettaja kiusasi itseään kunnolla ja aljusi koko tölkillisen.
"Brewer's Special sinetin alla makaavat [sic] maaiman maut. Hyppää Kalifornian villeille vaahtopäille - ja surffaa kohti trooppisen raikkaita tuulia /.../ ja heittäydy makumatkalle ison meren taakse."
Perinteiseen saimaalaiseen tyyliin tölkin ulkopinnan lipevän niljakkaassa, täysin idioottimaisessa myyntihölperössä luvataan ummet&lammet troopillisen hedelmäisiä ja hedelmäisen sitruksisia ja mitäheitänytolikaan Amerikan serkun tarjoamia aromi- ja makuelämyksiä; aivan räkänauruksi pistää, onhan tuossa stiiknafuuliassa riemastuttavasti listattu vieläpä erikseen "aroma" ja "flavor"!
Purkin sisällöstä ei ulkopinnan satuilulle kerta kaikkiaan löydy katetta. Saakeli vieköön, että viheliäisellä paskantamolla on vuodesta toiseen pokkaa runoilla moista skeidaa; ihmetellä sopii, kuka hovilyyrikko sitä suoltaa, millä ymmärryksellä ja moraalilla. Sääliksi käy häntä, ken noihin stooreihin uskoo. Härskiä kuluttajain aliarvioimista ja kusettamista, kun markettein hyllyissä on pilvin pimein kelpo oluita kylki kyljessä tuhnuisten saimaalaisten pahvikaljojen kanssa.
Eksoottisten aromihumalain lista purkin ulkopinnalla on suorastaan henkeä salpaava. Kuivahumalana printataan käytetyn Mosaic'ia; tärviölle on sekin sössitty muiden aromihumalain muassa. Luvatut troopillis-sitruksisiset humalain fragranssit on siis onnistuttu jälleen (edelleen) täys-tuhoamaan Päämajakaupungin pahvimankelissa ja tölkin sisältö on sen mukainen. Aromia ja makua hallitsee iänikuinen saimaalainen, mäskäysjätteen kaltaisen tympeän viljamaisuuden ja märän pahvilaatikon luonnehtima hapettuneen oloinen tunkkaisuus, tuttu tiskirättikin löytyy session päätteeksi lasin pohjalta.
Ei riitä, että printataan humala-lajikkeiden herkullisia aromiominaisuuksia ja adjektiiveja suoraan tukkurin kataloogista kaljapurkin ulkopinnalle. Ne troopilliset ja sitruksiset fragranssit kun pitää osata uuttaa purkin sisältöön ja saattaa kuluttajan lasiin! Ehken Mikkelissä siis kannattaisi, rehellisesti ja rohkeasti, vihdoin opetella tekemään kelvollista olutta!
"Ronskilla katkerohumalan käytöllä" on saatu aikaan epämiellyttävää, ilkeän jälkimaun jättävää "kitkeroa", jommoinen on vuodesta toiseen luonnehtinut saimaalaiskaljoja.
Tölkin pohjassa PE 081020; tuliterää kamaa siis! Voi vain kuvitella, mitä soppaa tästä kehkeytyy viikkojen ja kuukausien saatossa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti